sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Voihan reisi

Torstaina treeneihin lähtö viivästyi  hieman ja 1. lähdin pelkissä juoksutrikoissa ilman päällihousuja 2. lähdin myöhässä. Eli liian vähillä vaatteilla ja en ehtinyt lämmitellä niin paljon kuin normaalisti. Treenasimme Miinan kanssa oman ryhmämme ensimmäisenä ja onnistuin treenin aikana venäyttämään sisäreiteni. Perjantain kimppatreeniryhmässä jalka alkoi oireilla oman treenivuoron päätteeksi niin että ei tehnyt mieli enää liikkua. Lauantai ja sunnuntai olikin melkoista köpöttelyä, maanantaina jo helpotti. Eli muistakaan ne kunnon lämmittelyt! Itselle ainakin syksy on usein riskiaikaa venähdyksille ja revähdyksille.

No mutta sitten tiistain treenistä. Olin Jannelle ilmoittanut, että olen hieman toipilas. En millään halunnut jättää treenejä väliin, koska liikkuminen kuitenkin sujui kohtuudella. Rataprofiili oli virtaava ja irtoavan koiran kanssa saattoi monessa kohtaa seistä ympyrän  keskellä ja vaan lähettää koiraa seuraavalle esteelle.

Ratasuunnittelu Janne Karstunen
 Vaikka Janne aina treeniiin tekeekin kokonaisen radan niin itse pyrin radasta valitsemaan meille tärkeät kohdat joihin haluan käyttää aikaa. Ja tänään erityisesti halusin varoa revittelemästä liikaa etten pahenna reiden vammaa.

Tänään erityishuomiota saaneet estevälit olivat 5-6-7 ja 8-9 (irtoaminen, rytmitys), 10 (estesuorituksen vahvistaminen), 13-14-15 (ohjaustekniikka saksalainen) sekä 16-17 (estesuorituksen vahvistaminen).

Kun lähetin Miinan putkeen nro 5 niin ajoituksen piti olla kunnossa, että pystyin leijeröimään esteen 8 ja sain Miinan suorittamaan hypyn 6. Hypyn suuntaan menevä lähettäväaskel piti astua juuri oikealla hetkellä, että irtoaminen oli mahdollista. Oli yllättävät vaikea arvioida minkä aikaa koiralla menee putken suorittamiseen. Jos olin myöhässä Miina hyppäsi minua kohti hypyn 8 väärästä suunnasta. Tässä kohtaa ei olisi ollut mikään pakko leijeröidä (kisoissa en olisi näin tehnyt), mutta tässä sai hyvää treeniä taas.

Seuraava kohta liittyy myös irtoamiseen. Itse lähdin tätä kohtaa tekemään niin että olin aika lähellä hyppyä nro 8, mutta Jannen ohjeistuksen mukaan menin ottamaan Miinaa matkaan jo lähempää putken ulostuloa. Tällöin sain itselleni enemmän liikettä (tilaa rytmittää), joka taas vahvisti koiran liikettä kohti putkea ja koiran linja suoreni. Pieniltä tuntuvia asioita, mutta radanluvun kannalta merkittäviä.

Keinulla Miinalla on pysäytys ja "mene" vapauttaa. Viime kisoissa Miina teki lentokeinun (puukeinulla). Lähdin tekemään ihan samaa ohajausta (valssia) keinun päätyyn kuin viime kisoissa. Halusin nähdä, että onko meillä joku ongelma. Miina kyllä odotti keinun kolahduksen, mutta lähti omia aikojaan eli jonkin sortin ongelma tässä on. Täytyy taas tämäkin laittaa treenattavien listalle.

Seuraavaksi lähdettiinkin saksalaisen kimppuun. Mulla on henkilökohtaisena ongelmana mennä takaakiertoja lähettämään liian lähelle siivekettä, josta aiheutuu se, että saksalaisen tekemisestä tulee lähes mahdotonta. Ei vaan kerkiä enää! Kiinnitettävä huomiota siihen, että en ajaudu liian lähelle siivekettä, koiran esteen yli vetävä käsi (tässä oikea) riittävän voimakkaana ja jalat koko ajan menosuuntaan. Janne sanoin minun vääntävän jaloilla puolivalssintyylistä. Ihmekkös jos ei kerkiä?!? Sain tehtyä itseluottamusta nostattavia hyviä onnistuneita suorituksia. Enköhän saa tämänkin ohjauksen tänä vuonna toimimaan :)

Sitten nämä iänikuisen keppien sisäänmenot. Nyt testattiin lähetystä. Kolmesta metristä saan Miinan irtoomaan kepeille. Neljästä alkaa ongelmat; ei irtoa, menee putkeen tai räksyttää ja menee kakkosväliin :) Tätä kakkosväliin hakeutumista olen jeesannut sillä että olen lähettänyt Miinaa ikäänkuin olemattomalle kepille keppien alkuun. Tällaisessa rataprofiilissa se ei onnistukaan, koska sillä lähetyksellä onnistuisi koiran lähettämään putkeen. Kotiläksynä siis avokulmapuolelta kepeille lähetykset (irtominen) ja keppien sisäänmenon vahvistaminen.

Tässä vaiheessa kautta, perusharjoittelukauden aikana, on tavoitteena osaamistason nostaminen. Tässä treenissä nousi esille oikeastaan kaikki meidän heikot kohdat, joissa todellakin osaamistason nosto on tarpeen. Tässä vaiheessa kautta haluan paneutua tiettyihin juttuihin kunnolla, vaikka se tarkoittaisikin sitä ettei ehditä koko rataa treenata läpi, niin kävi tänään. "Less is more" :)


Mukavaa syksyä toivottelee Miina ja Ihaa :)


tiistai 14. lokakuuta 2014

Kop kop, onko siellä enään kettään?

Neljänkö kuukauden blogihiljaisuus? Aika menee siivillä!

Kausi 2013-2014 oli huikea! Uutta oppia tehiksesä tuli todella paljon, perhe kasvoi yhdellä, arvokisa nollat saatiin kasaan viimeisenä mahdollisenä päivänä, valioituminen, ensimmäiset SM-kisat, ensimmäinen SM-mitali (joukkue hopea), ensimmäiset maajoukkuekarsinnat ja ensimmäiset piirimestaruuskisat.

Kuva Jukka Pätynen



Kuva Sirpa Arminen
Ensinnäkin, pahoittelut tästä koko kesän kestäneestä blogipimennosta. On ollut niin paljon hommaa, että on ollut pakko hiukan priorisoida. Niinpä tämä bloggaaminen on sitten jäänyt.

Kaiken kaikkiaanhan tästä muodostui ihan huikea kausi, enempää en olisi voinut toivoa. Kesäkuussa 2013 esiinnyttiin sen verta hyvin tehiksen näyttötilaisuudessa, että paikka huipputehikseen irtosi. Kausi oli hyvin opettavainen Janne Karstusen, Sami Oksan ja Jenna Caloanderin koulutuksissa.

Kisoissa nollaprosentti huiteli ehkä kymmenen prosentin tietämillä (en ole laskenut). Syyskuussa maha alkoi pyöristyä ja alkoi olla selvää, että taukoa on alkuvuodesta tiedossa. Hienosti pystyin treenaamaan koko raskauden ajan. Loppuajasta hieman juoksemista rajoitettiin ja vaadittiin koiralta enemmän irtoamista tai tehtiin tiivistä tekniikkapätkää. Kisaaminen piti lopettaa tammikuussa, kun täyttä vauhtia juostessa vasemman jalan varpaat menettivät tonuksen kaksissa kisoissa peräkkäin :( Vuoden lopussa osaölistuin kaikkiin mahdollisiin kisoihin. Olin kyllä pettynyt, koslka tavoitteena oli saada sm- ja karsintanollat kasaan ennen kisataukoa. Keväälle jäi kerättäväksi tupla ja voitto.

Viimeiset treenit kävin tekemässä Miinan kanssa perjantaina ja maanantaina aamulla syntyi ihana P. Parin viikon päästä oltiin jo takasin treeneissä. Alkuun vähemmän juoksemista, viiden viikon jälkeen olin jo aikalailla entiselläni, lukuunottamatta kimmoisuutta. P on ollut niin kisoissa kuin treeneissäkin matkassa. Hyvä uninen kaveri on aika hyvin osannut käyttäytyä kisapaikoilla. Kuitenkin joskus on tarvittu rattaiden heijausapua tai hovinukuttajaa. Kiitos ihanaiset, jotka olette välillä jelppineet!

Helatorstaista lähtien käytiin kaikki kisat läpi. Tupla ja voitto saatiin viimeisenä mahdollisena kisapäivänä 2.6. Oon itsekkin aika yllättynyt, että onnistuttiin selkä seinää vasten. Yleensä en ole kovinkaan hyvä liian tiukoissa paikoissa.

SM-kisat Tampereella jännitti aika paljon. Joukkueradalla tehtiin Miinan kanssa joukkueen nopein nolla. Ennen keppejä Miina lähti kaahaamaan jonnekin, mutta onneksi sain sen käännettyä. Yksilöradalla olin itse todella surkea, ei ole mitään kerrottavaa ;) Finaaliin ei ollut asiaa.

Maajoukkuekarsintoihin matkattiin Rovaniemelle. Sielläkin olin itse ihan jäässä! Ei tuloksia eikä asiaa seuraavalle päivällä. Ensi kaudella täytyy ihan todella panostaa henkiseen valmentautumiseen. Jännitykselle ei saa antaa valtaa ja toisaalta itseltään ei saa liian tiukalla keskittymisellä pudottaa kierroksia alas.

Piirimestaruuskisojen aikaan oli huono kisavire, yleinen velttous ja väsymys. En odottanutkaan mitään sieltä, eikä saatukaan mitään.

Nyt sitten uutta kautta kohti! Omassa seurassa tehistreenit jatkuu niin kuin ennenkin. Tällä kaudella kouluttajina Janne Karstunen, Ville Liukka ja Jenna Caloander. Lisäksi Agility Akatemian treenit kerran viikossa ja kontaktiprojektia kerran kuussan Jenna Caloanderin kanssa. Tähän päälle omatoimitreenit treenisuunnitelman mukaan. Tästä tulee hyvä kausi!

Tässäpä vielä kuvina kevät, kesä ja alkusyksy niin päästään taas kartalle näissä päivityksissä :)