maanantai 26. toukokuuta 2014

Nuolaise ennen kuin tipahtaa

Niin lähellä, mutta niin kaukana.

Lauantaina oltiin kisailemassa Min Pin teamin järjestämissä kisoissa Vuokkosilla. Erikoista mennä halliin kisaamaan kesäkaudella :) Hallissa oli ihanan viileä, jopa kylmä aluksi.

Tuomarina Anne Savioja, vasta kolmatta viikonloppua peräkkäin. Kilpailunumero oli tällä kertaa 11. Pääsinpäs eroon siitä nro 61 kymppikirouksesta ;)

Ekana oli agirata, josta jopa videokuvaa saatavilla. Ihan tuo näyttää hyvin sujuvan, jos ei kiinnitetä huomiota siihen, että ohjaaja pyörii koiran linjoilla ja on koko ajan myöhässä sekä varmistelee joka asiaa. Nolla oli niin lähellä, mutta pahuksen riman tiputus!

Seuraavana oli hyppäri. Tältä radalta napattiin tuomarin kiltteyden avustuksella nolla. Tuli kurvia ja ylimääräistä käännöstä siellä sun täällä. Ihan törkeen huono rata! Tulipa ihan mieleen alkuajat, kun M kääntyi joka esteen jälkeen minua kohti kysymään "mihin sitten?". Eli ohjaus oli myöhässä monessa kohtaa. Kärjestä jäätiin reilusti, sijoitus 8.

Sitten P alkoi vaatimaan ruokaa ja käytiin drive innissä. No sen jälkeen olinkin pulassa, koska sitten ois pitänyt seurustella
tai ainakin saada olla sylissä. Rattaissa makoilu ei tullut kysymykseen... Onneksi Iiris sattui paikalle ja hoiteli P:tä rataantutustumisen ja ratasuorituksen ajan. Kiitos :) Ehkä tämä hankala tilanne kuutenkin vähän vaikutti keskittymiseen.

Jotenkin ehkä näin ne esteet oli..
Hyllyä oli tarjolla neljän esteen jälkeen. Ihan
selviöhän on, että kun koira suorittaa hypyn nro 4 se näkee vain ja ainoastaan putken. Tässä kohtaa olisi pitänyt tehdä joku todella huomiota herättävä ohjaus. Ei siinä paljon vastakädet ja MIINAt auta ;)

 Puomin kontakti on ollut aika herkillä nyt viime aikoina etten ole tiennyt ehdinkö päästää suustani vapautuksen vai vapauttiko M itse itsensä. Nyt ei kyllä ollut epäselvyyttä. M pysähtyi hienosti, mutta vapautti itsensä -> kainalokyydillä katsomoon. 

Lauantain suoritteisiin olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Pienestä oli kiinni ekalla radalla nollatulos. Miina oli hyvin kuulolla ja irtosi riittävästi. Hyppärillä ohjaaminen jäi puoltiehen ja omaan liikkumiseen en ole tyytyväinen, mutta ehkäpä sekin tässä aikanaan paranee :)

Tänään sitten otettiin suunnaksi Tuusula ja JAU:n järjestämät kisat. Tuomareina oli hyppärillä Heidi Viitaniemi ja agiradoilla Esa Muotka.

Heidin hyppäri oli oikeinkin mukavanoloinen rata. Helppoa niille joiden koirat irtoo hyvin. Joiden ei, juoksua oli luvassa :) Voitte arvata kumpaan ryhmään kuulutaan? Harmillisesti olin toisen suoran putken jälkeen myöhässä ja sokkari jäi vaan haaveeksi. Toki se olisi takaaleikkauksellakin onnistunut, mutta olin niin yllättynyt etten saanut sanotuksia edes hop, eteen tms. Sillä olisi ehkä ollut mahdollista pelastaa tilanne. Siitä tuli sitten kaks kieltoa, kun siinä hypyn eessä pyörittiin.
Seuraava rata olikin sitten ihan katastrofi! Onneksi tästä on video niin pystyn kiduttamaan itseäni. Miks ihmeessä mulla on vastakäsi tuossa lähdössä? Hei haloo! Ja sitten teen tuon vartalonpyöräytyksen tuossa siivekkeen kohdalla, joista olin jo luullut päässeeni eroon :/ Eipä ole hetkeen niin paljon ihan suoraan sanottuna v*****nut omatoiminta! No eihän siinä ketutuksessa pystynyt enää toimimaan. Hengittelin syvään, laskin kymmeneen ja leikitin Miinan radan ulkopuolella.

Rataa muutettiin: 10 putki ja 11 hypättiin toisesta suunnasta
Jos jotain hyvää tuossa edellisessä niin viimeselle radalle jäi paljon hampaankoloon! Ois ollut todella ällöttävää lopettaa kisapäivä ja -viikonloppu noihin fiiliksiin. Viimeiselle radalle latasin kunnon draivin päälle (harmillisesti ei ole videota). Tällä radalla kaikki toimi kuin unelma, paitsi keinu lipsahti läpi hieman liian vauhdikkaasti, siitä 5. Aa oli melkosta himmailua, etupää jumissa?

Tupla siis antaa odottaa itseään. Nyt on kisatauon jälkeen ilahduttavan hyvin pienillä virheillä tehty hyviä ratoja jo useita. Nyt vaa tarkkuutta, luottoa ja jämäkkää ohjausta niin saadaan ehjiä ratoja aikaiseksi.

Helatorstaina nähdään ojangossa!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Enne, mahollisuus, hylly



Toinen viikonloppu peräkkäin kilpailunumerolla 61. Jäin miettimään onko se enne (edelliset kisat 2× 10-tulos, kielto putkelta + riman tiputus) vai mahdollisuus samalla numerolla ottaa revanssi? Kuitenkin pienesti uskon numerologiaan :)

No en kuitenkaan käyttänyt enempää energiaa tämän asian pohtimiseen vaan pakkasin autoon itseni ja Miinan lisäksi P:n ja pari kassia. Auton nokka kohti Järvenpäätä. Ajoin sinne Lahden moottoritien sijaan maisemareittiä Tuusulan kautta. Kauniit maisemat!

Wärtsilän hiekkakenttä oli alustana todella hyvä. Sopivan kova, eikä monttuja juurikaan tullut. Tuomarina oli Anne Savioja (eka rata, hyppäri) ja Ritva Herrala (agi, hyp, agi). Olin ilmoittanut meidät vaan kahteen ensimmäiseen starttiin.

Molemmat radat oli helppoja. Perustekeminen riitti. Rataantutustumisessa kiinnitin huomiota kohtaan, jossa oli mutkaputki, hyppy ja mutkaputki peräkkäin suorassa linjassa. Mietin, että sinne toiselle putkelle pitää muistaa ohjata eikä lähteä rynnimään liian aikasin seuraavalle esteelle tekemään valssia. No mitäs minä sitten tein? No just niin - rynnin jo sinne hypylle... kielto putkelta. No sitten en tietysti vauhdin kadottu ehtinyt tekemään sitä valssia. Piti tehdä takaaleikkaus hypylle (rytmi väärä) niin sitten tippui vielä rimakin, kun M oli epävarma oliko tarkotus hypätä.

Ihan kivaa tekemistä, mutta oma ohjaus olisi voinut olla jämäkämpää, niin se putkikin olisi tullut suoritetuksi. En tiedä olisinko ehtinyt sitä valssia tekemään, vaikka tämä kohta olisi mennyt putkeen. Tuloksena siis 10, samoilla virheillä kuin edellisenä viikonloppuna saman tuomarin radoilla samalla numerolla...

Sitten Ritvan radalle. Tämäkin rata oli ihan normitekemistä vaativa. Joitain ansoja täällä radalla oli ja yhteen niistä mentiinkin ;) Nollana painettiin viimestä hyppyä kohti, kunnes M lukee itse rataa ja minun rintamasuuntaa ja irtoaa.... putkeen! Suoritus oli nopee ja sillä ois varmasti kärkipaikkoja kolkuteltu, mutta eipä auta jossittelut. Aan jälkeiselle hypylle ois pitänyt tehdä valssi, mutta tein vain tyrkkäsyn ja jäin hyppyjen oikealle puolelle, jolloin jouduin väistämään tokavikaa siivekettä.

Tällä radalla oli hyvä flow. Oma tekeminen jämäkkää, käskyt ja ohjaukset ajoissa. Puomi oli nopee ja tarkka, hyvä! Aalla Miina himmaili alastulolla ja tassutkaan ei ehkä tulleet maahan saakka (en ole ihan varma).  Viime treeneissä oli myös aalla himmailua, täytynee varata hieroja Marille aika. Etupäässä saattaisi olla jumeja??

Kisoissa sattui myös hauska tilanne, kun eräs kanssakilpailija, jonka ulkonäöltä tiedän kisaavan mediluokassa, tuli kertomaan, että hän on ajatellut minua eilen. Ekana mietin, että whhhhhaaaat?!? Hän oli siis miettinyt, että jokohan olen synnyttänyt ja milloin tulen takaisin kisaamaan :) Ja sitten hän näkeekin minut heti seuraavana päivänä kisoissa vauvan kanssa :) Hauskaa, että olin jäänyt hänen mieleensä syksyn/ talven aikana.

Seuraavat koitokset on ens viikonloppuna; hallikisat Vuokkosilla ja ulkokisat Tuusulassa.

P.S. P ei käyttäytynyt ihan yhtä hyvin kuin viimeksi vaan vaati ruokaa kisapaikalla kahteen otteeseen. 


lauantai 10. toukokuuta 2014

Kartat hukassa

Joskus oon kuullut sanottavan, että tärkeisiin tilaisuuksiin kannattaa valmistautua nukkumalla, syömällä hyvin jne. En nähtävästi ollut muistanut lapsille mainita asiasta, koska tavoistaan poiketen (normaalisti siis nukkuvat todella hyvin yönsä heräämättä) jokainen tarvitsi palveluitani myös yöaikaan. Yksi näki pahaa unta, toinen  näpelöi kännykkäpeliä ja kolmas söi, niin kuin hänen vielä tässä vaiheessa kuuluukin. Sitten kun vihdoin sain muutaman tunnin yhtäjaksoista unta niin olikin jo aamu. Kun herääminen viivästyy (oli siis pakko nukkua tavallista pitempään, kun silmät ei pysyneet tulitikuillakaan auki) niin viivästyy aamupala ja päiväruoka ja huomaan lähteväni klo 11.45 kohti kisapaikkaa aamupalan voimin edelleen väsyneenä...

Espooseen puolen tunnin ajomatkan aikana kuitenkin sain itseni kasattua. Itseni ja Miinan lisäksi mukaan lähti tuorein jälkeläiseni. Hän osoittautui oivaksi kisaseuralaiseksi. Nukkui kiltisti autossa koko tapahtuman ajan.

 AST:n hiekkakenttä on Puolarmetsässä. Kenttä oli aika pehmeä, mutta kiitettävästi ratatyöntekijät tasoittelivat pahimpia kuoppaantuvia kohtia. Tästä voisi muut kisajärjestävät ottaa mallia! Tuomarina oli Anne Savioja, jonka radoilla ei ollakaan aikoihin kisattu. Tänään rataprofiilit oli tiiviitä. Paljon hyppyjä lähekkäin ja sitten taas toisella puolella kenttää paljon tilaa.

Ensimmäisellä radalla (hyppäri) ei ollut mitään ihmeellistä. Ihan perusrata, jopa ehkä helppo 3-luokkaan. Kuitenkin rataantutustumisessa itseluottamus oli ihan hukassa. En yhtäkkiä tiennyt mitä me osataan, mikä on missäkin koiran ja minun sijainti jne. Kauhee tunne! Pään toimintahäiriöstä johtuen kroppakin oli unessa, jalat tuntui raskailta ja valssit ei liikkuneet. Jo heti alkuradasta siivekkeen ympäripyöräytyksessä tippui rima. Ohjaus oli myöhässä monessa kohtaa ja monessa kohtaa ohjausmuuvit meni lennossa uusiksi. Sain sinisilmältä sääliviä katseita räpiköidessämme koti maalia. Viimeiseltä putkelta onnistuin kalastamaan meille vieä kiellon putkelta. Rynnin kohti putkea Miinan linjalla ja estin Miinan putkeen pääsyn. Tältä radalta tuloksena 10.

Seuraavana oli agirata. Siinä olikin jo hieman enemmän tekemistä, mutta edelleen ihan peruskauraa. Olin arvioinut useammassa kohtaa itseni nopeammaksi kuin todellisuudessa sitten olinkaan. Tällä radalla saatiin 5 kosketuksesta = pieni törmäys putken jälkeen ja 5 riman tippumisesta.Kontakteihin en ole tyytyväinen ollenkaan. Oli himmailua eikä tassut suoriltaan osuneet oikeille paikoille. Lisäksi vielä vapautuksissa oli epätarkkuutta.

Seuraavat kisat on ens lauantaina. Sinne täytyy saada päälle ihan erilainen fiilis! Hitto vie! Myös rytmissä on työstämistä ja paljon. 



keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Ekat kunnon treenit!

Voi miten ihminen voikaan tulla onnelliseksi juoksemisesta :) Tiistain treeneissä annoin itselleni luvan juosta ja treenata ihan normaalisti. Lantionpohja on nyt saanut levätä riittävästi. Eräs treenikaveri kommentoi jotain, että vois aloittaa rauhallisesti. Niin varmaan vois, mutta ei pysty ei millään pysty.

Juokseminen tuntui kevyeltä, kroppa toimi ihan kuin ennenkin. Mahtavuutta, ihan niinku en ois ollutkaan hetki sitten raskaana ja synnyttänyt. Saan olla kyllä onnellinen, että pystyin treenaamaan ja juoksemaan ihan raskauden loppuun saakka. Niinpä olikin helppo palata pelipaikoille :)

No mutta siiten niistä Jennan treeneistä. Ratapiirtos tässä.
Alussa 1-2 ei ihmeellisiä, putkelle jarrua, joka toimi hyvin. Miina kääntyi putken jälkeen hyvin ja tiukasti, mutta kunnioitti puomia, ei oikaissut sen yli. Kepeiltä pieni etumatka ja taaksekeilaus esteelle 5 ja valssi rivakasti valmiiksi. Heti kun koira lähtee takaakiertoon, käskytys puomille. Tässä tuli selkeesti esille aikaisen käskytyksen voima. Miina eteni huomattavasti ahneemmin, kun oli selkee käskytys ja varmuus, että oli valinnut oikein. Puomille otettiin muutakia toistoja ja saatiinkin etupalkalla huikeen hyviä/ lähestäydellisiä puomeja. Oon niin innossani tästä edistymisestä!!

8 hypylle Miinalle täytyi jättää riittävä tila sivuttaissuunnassa eli ohjaaja västää kohti 9 putken takakaarretta. Useamman kerran rima tipahti, kun jäin liian lähelle hyppyä. Yllätyksekseni M tarvitsi putkijarrua, että putkeen kääntyminen onnistui. Edelleen putkiin hakeutumisessa pieniä ongelmia, pitäisi muistaa treenata, näitäkin ;)  
10-11 oli mahdollista ohjata ulko tai sisäpuolelta. Kokeilin molemmat. Ulkopuoli tuntui luontevammalta. Ajoissa liikkeelle vastakäsiveto 10 kohdalla, 11 ylityöntö ja takaakieroon työntö. Tämän sain muutaman kerran onnistumaan, mutta ajoitus oltava just kohdillaan vastakäsivedossa. Sisäpuolelta ohjattuna tulee törkkäsy ja sokkari sekä valssi tai poispäinkäännös. Molemmat toimi hyvin, mutta sisäpuoli oli varmempi. 

Rataantutustumisessa olin varovasti miettinyt jääväni ulkopuolelle ohjaamaan 13-15. Jenna sanoi että on todella vaikeaa ehtiä ja saada koira taipumaan 14-15 väliin. Joku sitä medikoiralla kokeilikin ja ihan tuhoon tuomittu juttu oli. Siispä ohjaaja sisäpuolelle ohjaamaan ja esteelle 14 jarrua ja sylkkäri esteelle 15. Toimi hyvin ja sylkkärin suuntauksesta sain taas itselleni oppia, miten tärkeää sen suuntaus on. 16 siivekkeen ympäri pyöräytys, niisto, ajoissa liikkeelle! 18 pimeä putki vaatii erityisen voimakasta kääntämistä ja painamista. Fiksu ihminen tietysti treenaisi nää putkiasiat kuntoon.... Lopussa ei ollutkaan sitten ihmeempiä. 

Omatoimitreeneissä oo hionut keppien sisäänmenoa. Hitokseen ei edistystä tapahdu. Kepakot ostettava kotiin. 

Kisatauko katkeaa la 10.5. Espoossa. Saas nähä miten muijien käy ;)