keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Treenipohdintaa

Aika jopa liian rankka treenijakso lähenee loppuaa. Ihan liikaa on ollut ohjattua treeniä. Joillekin viikoille on sattunut jopa kolmet ohjatut treenit, mikä on kyllä aivan liikaa! En edes ymmärrä miten mä oon tuon kalenterin antanut täyttyä. Omatoimitreenejä en ole aikoihin tehnyt, kun en ole vielä noiden ohjattujen lisäksi niitä viitsinyt mennä tekemään.

Liika treenaaminen on laskenut treenisuoritusten laatua ja pahasti. Olen ollut itselleni todella ärtynyt treenien jälkeen, koska en ole pystynyt niin hyviin suorituksiin kuin oikeassa vireessä pystyisin. Tilannetta ei ole yhtään helpottanut Miinan ailahteleva ja epävarma käyttäytyminen juoksujen jälkeen. Kotona makaa meidän sängyssä ja mulkoilee. Lenkillä kävelee keskari otsassa mun takana. Aksakentällä on kuin yliviritetty sähköjänis ja pyörii minussa kiinni. Vielä pari vuotta sitten juoksut ei aiheuttaneet mitään häiriöitä käytöksessä. Tämän kauden jälkeen täytyy ihan todella vakavissaan miettiä sitä sterkkaamista.

Vielä olisi kahdet treenit ennen joululomaa! Perjantain kimppatreeneihin minun täytyisi suunnitella treeni, oisko se kuusen muotoinen rataprofiili vai joulupallon?

Ville Liukka on nyt uutena kouluttajanatuttavuutena kouluttanut meitä kolme kertaa kahden viikon aikana. Ville on kyllä hieman suorasukainen ja vakavakin kouluttaja, mutta välillä olen kyllä havainnut pilkettä silmäkulmassa niissä kommenteissa. Joitain juttuja olen saamistani opeista ottamassa testiin. Pääasiassa ne liittyvät käsiohjauksiin ja ohjauskäden vaihtoihin. Näistä enemmän sitten, jos päädyn ottamaan ne käyttöön. Viikonloppuna Pilvimarjan pikkujouluissa opettelin vippaus valssi yhdistelmää ja se toimi mielettömän hyvin. Vippaus pitää kyllä ottaa ohjausvalikoimaan mukaan. Miettimisen aihetta olen saanut myös koiran linjan miettimisestä. En ole siis miettinyt sitä ennen tekemistä. Ja rytmittämisestä - ylläri :)

Joululomalla mietin treenisuunnitelman kevääksi kuntoon. Siellä on luvassa helppoa ja vauhdikasta rallattelua twistattuna näillä tekniikka kokeiluilla. Plus keinu täytyy saada paremmaksi. En ala, että siitä päätyyn menosta on alettu lipsumaan! Kisatakin pitäisi, että voisi niitä nollia saada. Syksyn aikana startattiin 17 kertaa, joista kaksi oli nollia (nollaprosentti 12 %). Keväälle tarvitsisi hieman nostaa tuota prosenttia tai joudutaan kisaamaan pitkällä matikalla laskettuna semmoset 43 starttia :D

Syksy on kyllä ollut todella pitkä ja sateinen ja synkkä. Miks ei voi tulla lunta???? Laitan tähän loppuun muutaman lumisen kuvan kahden vuoden takaa.

<3 p="" talvi="">










sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Parit kisat - kootut selitykset

Eilen oltiin kisailemassa oman seuran kisoissa Vuokkosilla. Ja kyllä, oli ihanaa edellisviikonlopun Purinan kokemuksiin verrattuna. Vuokkosilla oli tuomaroimassa Esa Muotka yhden agiradan ja Anders Virtanen hyppärin ja agiradan verran. Semmonen tutina mulla on, että Muotkan radalta ei ikinä olla saatu edes tulosta, koska langetaan Esan virittämiin ansoihin toinen toisensa perään. Mutta tämän päivän rata ei ollut kyllä sitä "normaalia Esaa" =pituus tyhjyyteen, hankala keppikulma + kepit seinään, putki/kontaktierottelu. Tämän päiväinen rata oli miellyttävä, eikä kyllä sisältänyt ansojakaan. Kummallista! Tältä radalta saatiin läheltäpiti nolla. Radan alussa oli violetti mutkaputki, jossa Miinalla kesti pitempään mitä ajattelin ja ehdin valssimerkkauksen tehdä ennen kuin Miina saapui pelipaikoille ja tästähän sitten tuli hieman epäselvyyttä mitä oli tarkoitus tehdä. Ihmettelen kyllä miks se juoksee lähes mun syliin, mutta saatiimpa tämän kohtaamisen jälkeen juonesta kiinni. Puomin alasmeno-l o i k k a  ois saanut jäädä tekemättä ja olisi kyllä pitänyt ottaa kainalokyyti maaliin. Monessa kohtaa olen aika myöhässä, mutta selvitään. Aan juoksuhan on aivan mainio. Tasainen laukka läpi esteen ja osuu riittävän hyvin kontaktille. Keppien aloitus varma. Harmillisesti Miina kaatuu tuossa viimeisessä putkessa! Hyvä rata, harmi tuo oma rytmitysmoga tuossa alussa. Videosaastetta täällä.

Seuraavana oli hyppäri Andersin käsialaa. Tavoitteena onnistua kepeille ohjauksessa. Alussa aika laiskaa ohjausta ja turhan pitkälle hyppää kakkos esteen. Jos vaikka opettelesin lähettämään Miinan putkiin niin etten itse melkein sinne sisälle rynni :D Kepeille lähestys onnistuu loistavasti, mutta tuuletellessani tätä, en yhtäkkiä muistakaan mikä mahtoi olla se kasihyppy! Ainiin, keppien jälkeen piti tehdä valssi eli se on varmaan toi. Shelttipyörähdys ja eri siivekkeen ympäri kuin olin suunnitellut jatketaan matkaa. Jos jotain edistystä on tapahtunut niin ainakin tässä. Aiemmin ois hanskat tippunut ja homma mennyt seis. Andersin kieltokäsi ei kovinkaan herkästi noussut, kun katoin muittenkin suorituksia, meillekään ei kieltoa tästä tule. Käsi nousi vaan ihan todella selkeistä kielloista. Ihan radan lopussa pakkovalssi ei informoi Miinaa riittävästi ja en saa Miinaa hyppäämään, tästä kielto. Voi vitalis! Niin lähellä, MUTTA. Tässä video.

Viimeisenä oli Andersin agirata. Rata tuntui pitkältä kuin nälkävuosi. Aika paljon kiemuraa ja hallintaa 21 esteen verran. Ensimmäistä kertaa kisaradalla oli edessä juoksuaa historiassa jarrutuskohta. Myös kepeille rytmittäminen nousi teemaksi. Ratojen alkukohdat koen usein hankaliksi. Saattaa  tulla jäätyminen tai joskus on vaikea päästä heti rytmistä kiinni. Nyt oli vuorossa ikävä lähtötilanne, kulmittainen takaakierto. Tässä osa meni tekemään pakkovalssia esteiden väliin, mutta minä halusin jäädä puomin vasemmalla puolelle niin pakkovalssi ei ollut järkevä vaihtoehto. Toisekseen pakkovalssit mitä näin oli kyllä luokattoman huonoja, myöhässä ja koirat rallatteli monta metriä pitkäksi. Kakkos-kolmosvälissä Miina ilmeisesti lukee minun rytminmuutosta/ vastakättä välistävedoksi ja niinpä kipaisee esteiden välistä. Se oli siinä! Puomin alasmenolle on kyllä tullut vauhtia juoksuaan myötä! Taas olen siellä putken suulla varmistamassa ja sokkari ennnen aata vaihtuu takaaleikkaukseksi. No tulipahan sekin testattua kisoissa, hyvin toimii! Jarrua aalla, sekin toimii ja aa osuu. Erityisen tyytyväinen olen putken jälkeiseen niistoon. Miina pyörähtää hyvin ja itse pääsen hyvin irti. Olisin ehtinyt ennen keppejä sokkariin, mutta olin suunnitellut takaaleikkauksen. Sen jälkeen ei sitten oikeen irtoo ja hanskat tippuu. Keinun päätyyn menoa täytyy kyllä vahvistaa, en tykkää yhtään! Videota.

Varsin tyytyväinen olen näihin ratoihin. Kyllä nämä viitoset joku päivä pyörähtää nolliksi :)

Edellisenä viikonloppuna oltiin kisaamassa Purinalla, kisat heti aamusta. Väsyttää ja paleltaa. Onneksi oli lumi maassa (jotain hyvää ja ihanaa) ja onneksi olin ilmoittautunut vaan kahteen starttiin! Syväjää saavutti ainakin minut aika äkkiä, vaikka päällä oli talvitamineet. Tuntui ettei Miina liikkunut kunnolla.

Tuomarina oli Markku Kaukinen hups! siis Arto Lainen (ihmettelinkin miten se oli niin eri näkönen kuin viimeksi :D). Kiitos Katja korjauksesta! Ihan kivoja ratoja, ehkä jopa helpohkoja? Eka radalla keppivirhe aloituksessa. Miina tuijottaa mua ja liian lähellä keppejä hoksaa, että ai tonne vai? Sisälle väärältä puolelta. Aa osuu, mutta puuAa on hiukan liukas ja harjan ylittävän loikan arvelen jäävän lyheksi niin osuma näyttää tulevan aika ylös.

Toinen rata oli myös miellyttävä. Kokonaisuutena hyvä rata, ainut vaan, että minusta näyttää videolla, että Miinan laukka on lyhyt ja pomputtava sekä hyppääminen työlään näköistä. Aan osumassa olisi toivomisen varaa. Joka tapauksessa mielellään kisakirjaan otettiin merkintä ja sijoituksissa oltiin neljänsiä. Kännykkävideo.

Tähän loppuun vielä Janne Karstusen syksyn viimeisestä treeneistä videokimara. Aina ei mene ihan putkeen :)


Joulun kisatauko alkoi nyt ja pari viikkoa treenitaukoa joulukuun puolivälistä lähtien. Kyllähän tässä tauko onkin ihan tervetullut!



tiistai 18. marraskuuta 2014

JuoksuAa

Elokuun lopussa polkaistiin käyntiin juoksuAa projekti Miinan kanssa. Pari vuotta työstin aalle nopeata pysäytystä, enkä ikinä onnistunut saamaan tasalaatuisia suoritteita. Enemmän ja vähemmän himmailua riippuen kuun asennosta ;)

Oli aika hypätä tuntemattomaan. Menetelmäksi valitsin boksin ja Jennan kimppayksereissä kerran kuussa tsekattiin yhdessä tilanne ja jatkotreenit seuraavaan kertaan. Useat, jotka ovat tätä juoksuAata lähteneet opettamaan ovat tehneet todella paljon flatworkiä ennen aalle siirtymistä.

Me siirryttiin jo ekassa treenissä aan alasmenolle murtamaan pysäytystä. Toki tämän treenin jälkeen kotona tein flatworkiä lähes päivittäin pari-kolme viikkoa ja aina ojangossa olessa tein aan alasmenoa noin puolesta välistä yhdellä laukalla boksiin. Sen jälkeen aloin vuorottelemaan pelkkää alasmenoa, koko aata, kehikolla ja ilman.

Oma perhetilanne hiukan rajoittaa tuota ojangossa käyntiä niin treenit tämän asian kanssa ovat olleet hieman sykäyksittäisiä. Kuukausi sitten olin aika jumissa tämän kanssa, huteja tuli pajon, videointi oli hankalaa, hallissa ei säädettävää aata ym. Sitten tuli treenit, joissa koko aata tehdessä huteja tuli enemmän kuin osumia. Piti laittaa mietintämyssy päähän ja miettiä mitä pitäisi tehdä.

Arvelin, että madallettu aa saattaisi auttaa (tähän saakka olin siis tehnyt täyskorkealla pelkästään). Madalletulle aalle treenaamaan ja sieltähän alkaa tulla tasalaatuisia suoritteita! Uskon, että madalletulla aalla Miinan oli kevyempi mennä ja säilyttää laukka toivotunlaisena. Samalla treenikerralla varsin tein myös täyskorkealla muutaman toiston, laukan rytmi muuttui ja viimeinen laukka oli liian eteen päin ponnistavan näköinen. Loppuun vielä madalletulla muutama toisto ilman ongelmia.

Läpimurto mun mielestä tapahtui viime lauantaina. Madalletulla aalla huippuhyviä ja tasaisia suoritteita ja normaalilla aalla myös tasaista sarjaa eikä yhtään hutia :)

Tänään olikin Jennan yksäri ja tasainen sarja jatkui. Joukkoon mahtui yksi huti ja sen syykin selvisi videolta, väärä lähestyminen. Otin videolta kuvasarjan, joka on tässä alla. Valitettavasti kuvat heikkoja, kun kuvasin ne tabletin näytöltä kännykkäkameralla, mutta itselle oli varsin havainnollistavaa miten eri tavalla aan suoritus lähtee liikkeelle.

Tässä ylemmässä kuvasarjassa näkyy Miinan peruslähestyminen, jolla suorittaa aan neljällä loikalla ja osuu hyvin kontaktille.  
 
1



2





 


3

Tässä alemmassa kuvasarjassa näkyy hutin lähestyminen eli ponnistus ensimmäiseen aa-kosketukseen tapahtuu todella kaukaa ja kolmannen kuvan asennosta on aika vaikea lähteä ylipäätään ylös kiipeämään. Voi videointi, sitä pitäisi jaksaa tehdä enemmän! 








Laitan vielä tähän loppuun muutamia videoita tämän päivän treenistä :)

Huti 

Käännöksiä otettiin ekaa kertaa näissä treeneissä ja näiden treenaaminen jatkuu. Lisäksi pitää varmistua siitä, että eteneminen onnistuu myön minun jäädessä taaemmas sekä pienellä vauhdilla lähestyttäessä. On ollut ihanaa saada tämä homma toimimaan ja on ihan huippua lähteä testailemaan tätä kisoihin (jo viikonloppuna)! 

Isot kiitokset kuuluu kaikille treenaamisessa avustaneille ja avuliaasti kokemuksiaan jakaneille! 

Kun riittävästi ramasee, voi kellistää vaikka keskelle lastenhuonetta :)




sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Pilvimarjan kokoontumisajot

Lokakuun lopussa saatiin iso joukko Pilvimarjalaisia kisaamaan samoihin kisoihin Vuokkoset areenalle 25.10. Mini3:ssa kisasi Mikaela ja Tao, medi3:ssa Sirpa js Kira (äitee), Kirsi ja Ansa, Arppa ja Nonnih, Sanni ja Goa & Stig sekä minä ja Miina. Iiriksen ja Miloun piti tulla myös, mutta sairastumisen takia eivät päässeetkään. Oli ihana nähdä kaikkia ja kiva, kun oli paljon jännitettävää :) Kunnioitettavaan ikään ehtinyt Kira näytti lapsukaisille miten nolla tehdään. Siinäpä oli mulle ja Kirsille mietittävää, miten saadaan omat koirat ohjattua nollana maaliin :)

Harvinaista herkkua eli kisavideota tarjolla. Kiitos Sirpa kuvaamisesta! Ekalla radalla kielto keppien jälkeiseltä putkelta, Miina ilmeisesti yrittää mennä putkenpainosta sisään (onneksi ei ole tuon enempää vauhtia!). Sittenpä onkin hiukan hakemista rytmissä, mutta aika ehjä rata loppuun. Erityisen tyytyväinen oon tuohon alkuradan ohjauskuvioon! Aa on mitä on, kyllähän tuo pysähdys edelleen selkärangasta yrittää pyrkiä pintaan. Ottaa kuitenkin kontaktin -tuurilla. Hiukan ärsyttävää on myös tuo Miinan harrastama 1off-3on ja tälläkin kertaa hyväksyn sen, murmur mulle itselle!

Hyppärillä mietin, pitäisikö hypylle ennen keppejä tehdä pakkovalssi. Näin jälkikäteen vastaus kuuluisi -pitää ;) Tuossa on meille nimittäin ehkä hankalin mahdollinen keppien aloitus. Tuollaisesta kulmasta joudun lähettämään Miinan -1 kepille ja antamaan tilaa, että hakeutuu oikein sisään. No tässä tuo -1 ja hyppy on aika sama asia ja ritamasuunta ja jalat näyttää hypylle :) Joskus hiipii mieleen ajatus, että voisiko kisoissa edes joskus yrittää tehdä vähän varmistelemalla asioita?? Ei aina tartteis testailla, saattais joskus jopa saada kisakirjaan merkintöjä :) Erityisen ylpee oon kyllä noista putkijarruista, toimii kuin junan vessa (1990-luvulla). Ja loppusuoran sokkari, jes!

Agirata video.
Hyppäri video.
Tässä vielä twistiä kaikista, hyvä me! Video.

Ehdittiin kisaamaan vaan kaks starttia, kun piti koko perheen voimin mennä synttäreille. Koiraihminen vaihtoi liikkuvassa autossa vaatteet ja muuntui huolitelluksi äiti-ihmiseksi ojanko-ilola välisellä matkalla.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Voihan reisi

Torstaina treeneihin lähtö viivästyi  hieman ja 1. lähdin pelkissä juoksutrikoissa ilman päällihousuja 2. lähdin myöhässä. Eli liian vähillä vaatteilla ja en ehtinyt lämmitellä niin paljon kuin normaalisti. Treenasimme Miinan kanssa oman ryhmämme ensimmäisenä ja onnistuin treenin aikana venäyttämään sisäreiteni. Perjantain kimppatreeniryhmässä jalka alkoi oireilla oman treenivuoron päätteeksi niin että ei tehnyt mieli enää liikkua. Lauantai ja sunnuntai olikin melkoista köpöttelyä, maanantaina jo helpotti. Eli muistakaan ne kunnon lämmittelyt! Itselle ainakin syksy on usein riskiaikaa venähdyksille ja revähdyksille.

No mutta sitten tiistain treenistä. Olin Jannelle ilmoittanut, että olen hieman toipilas. En millään halunnut jättää treenejä väliin, koska liikkuminen kuitenkin sujui kohtuudella. Rataprofiili oli virtaava ja irtoavan koiran kanssa saattoi monessa kohtaa seistä ympyrän  keskellä ja vaan lähettää koiraa seuraavalle esteelle.

Ratasuunnittelu Janne Karstunen
 Vaikka Janne aina treeniiin tekeekin kokonaisen radan niin itse pyrin radasta valitsemaan meille tärkeät kohdat joihin haluan käyttää aikaa. Ja tänään erityisesti halusin varoa revittelemästä liikaa etten pahenna reiden vammaa.

Tänään erityishuomiota saaneet estevälit olivat 5-6-7 ja 8-9 (irtoaminen, rytmitys), 10 (estesuorituksen vahvistaminen), 13-14-15 (ohjaustekniikka saksalainen) sekä 16-17 (estesuorituksen vahvistaminen).

Kun lähetin Miinan putkeen nro 5 niin ajoituksen piti olla kunnossa, että pystyin leijeröimään esteen 8 ja sain Miinan suorittamaan hypyn 6. Hypyn suuntaan menevä lähettäväaskel piti astua juuri oikealla hetkellä, että irtoaminen oli mahdollista. Oli yllättävät vaikea arvioida minkä aikaa koiralla menee putken suorittamiseen. Jos olin myöhässä Miina hyppäsi minua kohti hypyn 8 väärästä suunnasta. Tässä kohtaa ei olisi ollut mikään pakko leijeröidä (kisoissa en olisi näin tehnyt), mutta tässä sai hyvää treeniä taas.

Seuraava kohta liittyy myös irtoamiseen. Itse lähdin tätä kohtaa tekemään niin että olin aika lähellä hyppyä nro 8, mutta Jannen ohjeistuksen mukaan menin ottamaan Miinaa matkaan jo lähempää putken ulostuloa. Tällöin sain itselleni enemmän liikettä (tilaa rytmittää), joka taas vahvisti koiran liikettä kohti putkea ja koiran linja suoreni. Pieniltä tuntuvia asioita, mutta radanluvun kannalta merkittäviä.

Keinulla Miinalla on pysäytys ja "mene" vapauttaa. Viime kisoissa Miina teki lentokeinun (puukeinulla). Lähdin tekemään ihan samaa ohajausta (valssia) keinun päätyyn kuin viime kisoissa. Halusin nähdä, että onko meillä joku ongelma. Miina kyllä odotti keinun kolahduksen, mutta lähti omia aikojaan eli jonkin sortin ongelma tässä on. Täytyy taas tämäkin laittaa treenattavien listalle.

Seuraavaksi lähdettiinkin saksalaisen kimppuun. Mulla on henkilökohtaisena ongelmana mennä takaakiertoja lähettämään liian lähelle siivekettä, josta aiheutuu se, että saksalaisen tekemisestä tulee lähes mahdotonta. Ei vaan kerkiä enää! Kiinnitettävä huomiota siihen, että en ajaudu liian lähelle siivekettä, koiran esteen yli vetävä käsi (tässä oikea) riittävän voimakkaana ja jalat koko ajan menosuuntaan. Janne sanoin minun vääntävän jaloilla puolivalssintyylistä. Ihmekkös jos ei kerkiä?!? Sain tehtyä itseluottamusta nostattavia hyviä onnistuneita suorituksia. Enköhän saa tämänkin ohjauksen tänä vuonna toimimaan :)

Sitten nämä iänikuisen keppien sisäänmenot. Nyt testattiin lähetystä. Kolmesta metristä saan Miinan irtoomaan kepeille. Neljästä alkaa ongelmat; ei irtoa, menee putkeen tai räksyttää ja menee kakkosväliin :) Tätä kakkosväliin hakeutumista olen jeesannut sillä että olen lähettänyt Miinaa ikäänkuin olemattomalle kepille keppien alkuun. Tällaisessa rataprofiilissa se ei onnistukaan, koska sillä lähetyksellä onnistuisi koiran lähettämään putkeen. Kotiläksynä siis avokulmapuolelta kepeille lähetykset (irtominen) ja keppien sisäänmenon vahvistaminen.

Tässä vaiheessa kautta, perusharjoittelukauden aikana, on tavoitteena osaamistason nostaminen. Tässä treenissä nousi esille oikeastaan kaikki meidän heikot kohdat, joissa todellakin osaamistason nosto on tarpeen. Tässä vaiheessa kautta haluan paneutua tiettyihin juttuihin kunnolla, vaikka se tarkoittaisikin sitä ettei ehditä koko rataa treenata läpi, niin kävi tänään. "Less is more" :)


Mukavaa syksyä toivottelee Miina ja Ihaa :)


tiistai 14. lokakuuta 2014

Kop kop, onko siellä enään kettään?

Neljänkö kuukauden blogihiljaisuus? Aika menee siivillä!

Kausi 2013-2014 oli huikea! Uutta oppia tehiksesä tuli todella paljon, perhe kasvoi yhdellä, arvokisa nollat saatiin kasaan viimeisenä mahdollisenä päivänä, valioituminen, ensimmäiset SM-kisat, ensimmäinen SM-mitali (joukkue hopea), ensimmäiset maajoukkuekarsinnat ja ensimmäiset piirimestaruuskisat.

Kuva Jukka Pätynen



Kuva Sirpa Arminen
Ensinnäkin, pahoittelut tästä koko kesän kestäneestä blogipimennosta. On ollut niin paljon hommaa, että on ollut pakko hiukan priorisoida. Niinpä tämä bloggaaminen on sitten jäänyt.

Kaiken kaikkiaanhan tästä muodostui ihan huikea kausi, enempää en olisi voinut toivoa. Kesäkuussa 2013 esiinnyttiin sen verta hyvin tehiksen näyttötilaisuudessa, että paikka huipputehikseen irtosi. Kausi oli hyvin opettavainen Janne Karstusen, Sami Oksan ja Jenna Caloanderin koulutuksissa.

Kisoissa nollaprosentti huiteli ehkä kymmenen prosentin tietämillä (en ole laskenut). Syyskuussa maha alkoi pyöristyä ja alkoi olla selvää, että taukoa on alkuvuodesta tiedossa. Hienosti pystyin treenaamaan koko raskauden ajan. Loppuajasta hieman juoksemista rajoitettiin ja vaadittiin koiralta enemmän irtoamista tai tehtiin tiivistä tekniikkapätkää. Kisaaminen piti lopettaa tammikuussa, kun täyttä vauhtia juostessa vasemman jalan varpaat menettivät tonuksen kaksissa kisoissa peräkkäin :( Vuoden lopussa osaölistuin kaikkiin mahdollisiin kisoihin. Olin kyllä pettynyt, koslka tavoitteena oli saada sm- ja karsintanollat kasaan ennen kisataukoa. Keväälle jäi kerättäväksi tupla ja voitto.

Viimeiset treenit kävin tekemässä Miinan kanssa perjantaina ja maanantaina aamulla syntyi ihana P. Parin viikon päästä oltiin jo takasin treeneissä. Alkuun vähemmän juoksemista, viiden viikon jälkeen olin jo aikalailla entiselläni, lukuunottamatta kimmoisuutta. P on ollut niin kisoissa kuin treeneissäkin matkassa. Hyvä uninen kaveri on aika hyvin osannut käyttäytyä kisapaikoilla. Kuitenkin joskus on tarvittu rattaiden heijausapua tai hovinukuttajaa. Kiitos ihanaiset, jotka olette välillä jelppineet!

Helatorstaista lähtien käytiin kaikki kisat läpi. Tupla ja voitto saatiin viimeisenä mahdollisena kisapäivänä 2.6. Oon itsekkin aika yllättynyt, että onnistuttiin selkä seinää vasten. Yleensä en ole kovinkaan hyvä liian tiukoissa paikoissa.

SM-kisat Tampereella jännitti aika paljon. Joukkueradalla tehtiin Miinan kanssa joukkueen nopein nolla. Ennen keppejä Miina lähti kaahaamaan jonnekin, mutta onneksi sain sen käännettyä. Yksilöradalla olin itse todella surkea, ei ole mitään kerrottavaa ;) Finaaliin ei ollut asiaa.

Maajoukkuekarsintoihin matkattiin Rovaniemelle. Sielläkin olin itse ihan jäässä! Ei tuloksia eikä asiaa seuraavalle päivällä. Ensi kaudella täytyy ihan todella panostaa henkiseen valmentautumiseen. Jännitykselle ei saa antaa valtaa ja toisaalta itseltään ei saa liian tiukalla keskittymisellä pudottaa kierroksia alas.

Piirimestaruuskisojen aikaan oli huono kisavire, yleinen velttous ja väsymys. En odottanutkaan mitään sieltä, eikä saatukaan mitään.

Nyt sitten uutta kautta kohti! Omassa seurassa tehistreenit jatkuu niin kuin ennenkin. Tällä kaudella kouluttajina Janne Karstunen, Ville Liukka ja Jenna Caloander. Lisäksi Agility Akatemian treenit kerran viikossa ja kontaktiprojektia kerran kuussan Jenna Caloanderin kanssa. Tähän päälle omatoimitreenit treenisuunnitelman mukaan. Tästä tulee hyvä kausi!

Tässäpä vielä kuvina kevät, kesä ja alkusyksy niin päästään taas kartalle näissä päivityksissä :)