tiistai 22. lokakuuta 2013

Sympaattisen hermoston aktiivisuus

Autonomisella hermostolla tarkoitetaan sileitä lihaksia, sydänlihasta ja rauhasia ohjaavaa järjestelmää. Näiden toimintaa ei voi säädellä tahdonalaisesti, vaan autonomisen hermoston toiminta on pääasiassa reflektorista ja tiedostamatonta. 

Autonominen hermosto jakaantuu anatomisesti ja toiminnallisesti kahteen alaryhmään sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Sympaattinen hermosto parantaa fyysistä suorituskykyä ja aktivoituu erityyppisen stressin aikana ja fyysisesti vaativissa tilanteissa. Parasympaattinen hermosto puolestaan toimii aktiivisesti levon aikana ja stimuloi esimerkiksi ruoansulatuselimistöä.


Sympaattinen hermosto
Suurin osa sympaattisista ganglioista on järjestäytynyt peräkkäin helminauhan tavoin selkärangan kummallekin puolelle, ja muodostavat sympaattiset hermorungot. Sympaattisista ganglioista lähtee hermosyitä kaikkialla elimistössä sijaitseviin kohde-elimiin. Parasympaattisen hermoston hermosyyt lähtevät aivorungosta ja selkäytimen ristijaokkeesta. Yksittäinen parasympaattinen hermosyy voi vaikuttaa vain yhteen kohde elimeen.

Yksinkertaistettuna parasympaattisen hermoston välittäjäaineena toimii asetyylikoliini ja  sympaattisen hermoston välittäjäaineena toimii noradrenaliini. Välittäjäaineet vapautuvat hermosoluista ja niillä on erilaisia vaikutuksia kohde elimissä. Lisäksi lisämunuaisydin vapauttaa pääasiassa adrenaliinia. Parasympaattisen hermoston kohdesolujen reseptorit ovat kytkeytyneet erilaisiin toisiolähetteihin (=laukaisevat solun biologisen vasteen), jotka joko stimuloivat tai estävät kohdesolujen toimintaa. Sympaattisen hermoston puolella noradrenaliinilla ja adrenaliinilla on kahdentyyppisiä reseptoreja. Näiden reseptorien stimulaatio johtaa joko kohdesolujen toiminnan stimuloitumiseen tai estymiseen.

Parasympaattinen hermosto
Sympaattisella ja parasympaattisella hermostolla on yleensä vastakkaiset vaikutukset niissä elimissä, joihin tulee molempia hermosyytyyppejä. Esimerkiksi sydämen sympaattisten hermosyiden stimuloituminen nopeuttaa sykettä, kun taas parasympaattisten syiden stimulaatio hidastaa sitä.  Suoliston silelihastoiminnassa taas toiminnot ovat vastakkaiset, parasympaattiset hermoimpulssit lisäävät sileälihassolujen aktiivisuutta ja sympaattiset hermoimpulssit johtavat seinämälihasten veltostumiseen. Myös niissä elimissä, joihin tulee vain toisia hermosyitä, vaikutus voi olla impulssien vaikutus olla estävä tai kiihdyttävä. Kohde-elinten toimintaa on helpompi säädellä kahden vaikutuksiltaa vastakkaisen hermojärjestelmän kautta. Tätä voi verrata vaikka autoon, kuinka helppoa olisi ajaa autolla ruuhkassa, jos vauhtia pitäisi säädellä ainoastaan kaasupolkimen avulla. Ajosta tulee helpompaa ja turvallisempaa, jos voi käyttää myös jarrupoljinta.

Sympaattisten ganglioiden (helminauhan helmien) välisten yhteyksien vuoksi sympaattisen hermoston aktivoituminen ei vaikuta paikallisesti vain yhteen kohde-elimeen. Lisäksi toimintaa sekoittaa lisämunuaisytimestä erittyvä adrenaliini, joka leviää veren mukana kaikkialle elimistöön. Sympaattinen hermosto toimii yhtenä kokonaisuutena ja sen aktivoituminen valmistaa elimistöä kriisitilanteen kohtaamiseen, "taistele tai pakene".

Esimerkiksi luonnollinen pelko aktivoi sympaattisen hermoston toimimaan täydellä teholla. Sydämen pumppausvoima kasvaa, ihon ja sisäelinten verisuonet supistuvat, jotta luustolihakset saavat enemmän verta. Kun "taistelu" alkaa, lihassupistuksissa muodostuvat kuona-aineet laajentavat edelleen luustolihasten verisuonia, jolloin niihin virtaa vielä enemmän verta. Lisäksi elimistön hapensaanti tehostuu, keuhkoputket laajenevat ja hengitys tihenee. Myös energiansaanti tehostuu, kun glukoosin ja rasvahappojen pitoisuus veressä lisääntyy. Kaikkien näiden reaktioiden tarkoitus on toimittaa luustolihaksille happi- ja ravintoainepitoista verta. Voimakas hikoilu haihduttaa vilkastuneen energia-aineenvaihdunnan tuottamaa ylimääräistä lämpöä. Lisämunuaisten erittämä adrenaliini aktivoi aivorungossa sijaitsevaa aivoverkostoa heristäen tajunnan ja tietoisuudentason äärimmilleen. Näiden prosessien jälkeen elimistö on valmis taisteluun ja jos tappio uhkaa valmis pakenemaan.

Parasympaattinen hermosto pienentään sydämen pumppaustyötä, laskee verenpainetta, vilkastuttaa suoliston peristaltiikkaa ja lisää ruoansulatuskanavan rauhasten eritystoimintaa. Parasympaattinen hermosto ei toimi yhtenä kokonaisuutena, koska sen gangliot (helmet) eivät ole yhteydessä toisiinsa eikä sen yhteydessä ole lisämunuaisen kaltaista umpirauhasta.

Autonomisen hermoston säätelyyn vaikuttaa ajatukset ja tunteet. Autonomiset refleksikeskukset sijaitsevat selkäytimessä, ydinjatkeessa ja hypotalamuksessa. Hypotalamus on autonomisen hermoston ylin säätelykeskus ja se voi vaikuttaa myös muihin autonomisen hermoston keskuksiin. Pelko ja viha kiihdyttävät sympaattisen hermoston toimintaa ja ajatus herkullisesta ateriasta vilkastuttaa ruoansulatuskanavan eritystoimintaa ja peristaltiikkaa parasympaattisten hermoärsykkeiden kautta. Vaikka autonomiseen hermostoon voi vaikuttaa ajatusten ja tunteiden avulla, näiden vaikutusten seuraukset useimmiten eivät tule tietoisuuteen, koska autonomisiin heijastinkaariin kuuluvat aistinsolut eivät lähetä informaatiota aivokuoreen, joka vastaa älyllisistä toiminnoistamme.

Miten tämä kaikki sitten liittyy agilityyn? Yleensähän puhutaan vireystilasta, ja tämä autonomisen hermoston toiminta liittyy olennaisesti siihen. Maanantaina treeneissä havahduin ajattelemaan tätä asiaa. Treenejä oli vetämässä Sanna, joka saa minussa heräämään "flight or fight" -asenteen.  Sanna on aika vaativa kouluttaja ja Sannan treenit on usein sellaisia ettei niistä löysäilemällä selviä. Treeneissä on nopea tempo, joka myös osittain vaikuttaa sympaattisen hermoston aktivoitumiseen. Sanna jo ihmisenä saa pienen paineen aikaiseksi ja viimeistään rataantutustumisessa tajuaa, että saa todella ohjata, liikkua ja taistella tilanteet loppuun. Tunne on melkein "hurmoksellinen", kaikkensa yrittävä ja lopulta äärityytyväinen omaan tekemiseen, kun on tehnyt ja antanut niin paljon kuin voi.

Jotkut viisaat ovat sanoneetkin, että tässä vaiheessa, kun jo aika paljon tätä lajia osaa niin pään sisällä joudutaan tekemään suurin työ. Niin se ainakin tässä minun  (meidän) tapauksessakin näyttäytyy. Jos saisin sympaattisen hermoston aktivoitumaan myös kisatilanteessa niin voisin yltää huippusuorituksiin ja saada itsestäni ja meistä koirakkona kaiken irti. Miten sitten saan itseni tuohon oikeaan taistelufiilikseen? Mitkä ovat kisatilanteessa sympaattisen hermoston aktivointikeinot?

Ei ainakaan tiukalla keskittymisellä, koska se tuntuu tekevän minusta flekmaattisen ja hitaan.Lisäksi persoonana olen löysäilevä ja itseäni säästelevä. Saan puristettua itsestäni kaiken irti tarvittaessa, mutta "alavireisenä" se tuskin onnistuu.

Aloitan tämän asian työstämisen NYT :)


Bjålie, Haug, Sand, Sjaastad & Toverud 1999, Ihminen Fysiologia ja anatomia.

torstai 3. lokakuuta 2013

Agilitymasenusta ja uutta nousua

HSKH:n kisat oli viime viikonloppuna. Kolmosten kisapäivä oli sunnuntai, tuomarina Ritva Herrala. Näihin kisoihin ois tietysti voinut jättää ilmoittamatta, mutta jotenkin nuo oman seuran kisat ja edukkaan ilmomaksut vetää puoleensa.

Aloitin perjantaina töissä yövuorot. Töissä nukuttiin pari-kolme tuntia ja siihen päälle kotona kävin nukkumassa saman verran. Kisapaikalle mennessä olo oli aika nuutunut ja saamaton. Sehän tietää lähellä ylivirittyneisyystilaa olevan koiran kanssa mukavaa tekemistä yhdessä ;)

Rataantutustumisessa luottamus omaan tekemiseen oli ilmeisesti nollassa, koska joka kohtaan suunnittelin valsseja! Mitä hittoa, minähän inhoon valsseja ja normaalisti en tee niitä kuin pakon edessä! Ehkäpä jo tässä vaiheessa ois kannattanut lähtee kotiin..

Eka rata oli hyppäri. Sehän näyttää sujuvan ihan mallikkaasti kepeille saakka, jossa tulee virhe toka vikassa välissä. Ajaudun varmaan liian lähelle keppejä ja videolta näkyy, että olen liian samalla kohtaa ja virhe tulee kun alan jo heiluttelemaan kättäni putkelle ohjaamista varten. Häiriötreeniä kepeille tarvittaisiin ja paljon! Kisoissa tulee ihan liikaa varmisteltua kaikkea ja silläkin on vaikutusta siihen, että sattuu kaikkea ihmeellisyyksiä ja oma sijoittuminen on myöhässä ja pielessä...

Tossa lopussa oli tarkoitus tehdä valssi ennen viimeistä putkea, mutta ajauduin liian lähelle lähtöäkohti menevää hyppyä enkä vaan päässyt sieltä itseni ajoissa ponnistamaan liikkeelle :( Putken ohiveto onnistui, mutta irrottaminen ei. Ja siinä pyllistellessä ja ihmetellessä Miina haki väärän putken pään. Toi menee kyllä niin mun piikkiin :D Video.

+ lähdössä pysyminen
+
+
- turha varmistelu
- keppivirhe
- huono ohjaussuunnittelu

Seuraava rata oli Ritvan agilityrata. Alku oli mielenkiintoinen, kolme hyppyä, jonka jälkeen aa-putki-erottelu, aika pienellä estevälillä edeltävän hyppyyn. Meillä pitäisi olla vahva erottelu, mutta jos ohjaaja valssaa ihan väärään suuntaan ja johdattaa koiransa putkeen aan sijaan niin eipä siinä paljon ole jakoja. Ja näinhän siinä kävi. Mietin eri vaihtoehtoja tähän kohtaan ja olen edelleen sitä mieltä, että jos olisin valssannut hypyn siivekkeen suuntaisesti se olisi ollut loistava ohjaus tähän kohtaan. Tällä kertaa kävi näin.

Puomin kontaktin kanssa mietin, mitä olisi pitänyt tehdä. Miina pysähtyi, mutta vapautti itsensä (ehkä minun liikkeestä). Jo RimAn kisoissa mietin kuuluiko ääni ennen kuin Miina lähti liikkeelle. Nyt oli kyseessä ihan selkeä varastaminen. Seuraavissa kisoissa, jos vapauttaa itsensä niin lähtee radalta sylikyydillä. Nyt on siimaa jo annettu liikaa. Video.

+ kokoominen ja käännös 2.  hypyllä
+ puomin vauhti
- valssin suuntaus
- varastaminen puomilla

Onneksi maanantaina oli treenit jotka meni loistavasti. Jos nekin ois menneet huonosti niin olisin ollut valmis laittamaan hanskat naulaan, sen verran paljon noi sunnuntain kisat otti päähän! Maanantain ratatreenissä oli muutaman pätkä kisaradoista ja keppien hakua niin, että ohjaaja on keppien vastakkaisella puolella, vastaanottamassa koiraa.

Huomenna omatoimitreenit (lasten kanssa). Teemana kontaktit, irtoominen, putkelta oikeaan suuntaan kääntyminen ja tiukka käännös muurilla.