torstai 21. marraskuuta 2013

Janne K 19nov13 ja lupa juosta

Janne Karstunen 19nov13

Treenithän alkoi huijauksella eli meille lähetettiin tähän samaan ratapohjaan numeroitu rata, jota ei sitten tehtykään vaan oikea numerointi olikin viime viikolla lähetetyssä ratapohjassa. Hieman purnatiin ;), mutta kuitenkin tutustuttiin niin kuin kouluttaja käski. Lisäksi kentältä puuttui numerot 20-29, niin ei ollut numeroitakaan apuna rataan tutustuttaessa. Hyvä psykologinen häiriö alkuun :)

Tässä radassa oli paljon pikkujuttuja, jotka tuli testattua kantapään kautta. Jos jatkossa muistaisi edes jonkun niinstä, niin ei tarttis kisaradalla hakata samoista asioista päätä seinään. Tokalle esteelle koiteltiin ensisijaisesti merkkaus+valssia (minun oma valinta) ja Jannen ehdotuksesta ihmisnuolta. Ihmisnuoltahan en normaalioloissa tee ikinä, koska se ajoitus tuntuu niin hankalalta. Kellotustuloksia ei ainakaan mun tietoon tullut, mutta toivomisen varaa oli kokoamisessa eli ihmisnuoli ei ollut niin tehokas, kun olisi tuossa kohtaa toivottavaa. Lisäksi Janne jäi pohtimaan Miinan tyyppisellä koiralla, kuinka pienesti sitä on ylipäätään kannattavaa kääntää ts. haittaako jos lähestyy estettä maksimivauhdilla vähemmän kooten itseään ja hyppää hieman pidemmälle vs. hidastaa vauhtia ennen estettä, kokoaa ja hyppää lyhyemmän hypyn? Vastausta tähän ei saatu, mutta kotiläksyksi tuli kokoamis/hyppytreeniä siivekkeen ympäri.

Kolmoshypyllä oli vaihtoehdot kiepauttaa koira siivekkeen ympäri putken suun läheisyydessä tai kierrättää pidempää reittiä kauemman siivekeen takaa. En edes koittanut kauempaa siivekettä, koska halusin tietoisesti työskennellä putken suun läheisyydessä. Eka kerralla heitin Miinan putkeen, yritys oli niistää, mutta kun niisto oli myöhässä niin oikea käsi jäi ohjaavaksi, joka siis osoitti suoraan putkeen! Näin se käy, kun menee varmistelemaan, saa vaan täystuhon aikaseksi. Yks toinenkin shetlantilaisenohjaaja sai koiransa sinne keilattua, mutta sehän jo puhuttiin rataantutustumisessa niin ;) Eli tuossa tilanteessa etene kohti riman keskikohtaa, anna koiralle mahdollisuus nähdä siiveke, joka kierretään, käsky ajoissa, valssi ajoissa (rintamasuunta kääntyy pois putkelta) ja hienosti kiertää :)

Aan vauhtiin olin tyytyväinen, ehkä lopputreeneissä muutama himmaavampi aa, mutta kontaktitoistojakin oli alla jo aika paljon. 5 törkkäys kiertoon, 6 merkkaus+valssi. Muutaman kerran tein takaaleikkauksen laiskuuttani, mutta sinnehän sopii sellanen ihana valssi oikein hyvin. Puomi oli tarkka ja nopea koko treenien ajan.

8-9-10 ei mitään erikoista (ajattelin, että 10 vaatii törkkäyksen, mutta pussi heittää niin pitkälle, että koira ajautuu suoraan oikeelle puolelle). Kilpajuoksua 10-11, puomin ohituksen jälkeen rytmitystä ja hienot haut kepeille joka kerta! Kerran rytmitin väärin niin Miina kääntyi puomille. Tämäkin muistiin eli kahden metrin matka ennen keppejä riittää rytmitykseen ja oikean esteen hakemiseen. Tässähän olisi ihan varteenotettava suoritttava koiran näkökulmasta myös tuo nro 26.

Kepeillä riitti naurua. Janne tsemppasi, kun jäin jumimaan. Hypylle nro 13 tultaessa pitää olla sivuttaisetäisyyttä pari metriä ja etumatkaa jopa kolme metriä, että onnistuu vetämään koiran esteen oikealle puolelle. Minulle luontaisinta oli ottaa vastakädellä, osa otti koiran keppien lopussa haltuu vasempaan käteen ja teki pakkovalssin tai vaihtoivat koiran oikeaan tuplasokkarilla(?) koiran linjan ollessa hypn suorituspuolella. Täytyy joskus testata nämäkin vaihtoehdot, näyttivät hyviltä :)

15 takaakierrolle ehti, kun ei jäänyt jumimaan, keinut loistavia, paitsi viimeinen, josta tuli läpi. Pakka meni sekaisin, tulin yllätetyksi, koska 5 edellistä oli olleet niin nättejä. Keinun jälkeen valssi suuntauten putken kaarevimpaan kohtaan keilaus putkeen. Eka kerralla käsi karkasi sivulle ja Miina tunnollisena poimi myös hypyn mukaan rataan. Taas muistutus; hallitse kädet! Tässä oli ihan oikeesti kiire ehtiä tekemään sokkari ja lähettää takaakiertoon. Muutaman kerran piti tyytyä pelastelusylkkäriin, koska sokkaria en olisi ehtinyt millään tekemään. Putkijarru ei toimi mutkaputkella, olenkin sitä treenannut ilmeisesti vaan suorilla putkilla. Tässä 19 putkella siitä ois ollut hyötyä, Miina nimittäin ampui putkesta ulos putken viettämään suuntaan ja sain olla ihan tosissani kalastelemassa sitä hypyn 20 takana.

Kepeillä takanaleikkaus, muista keppien jälkeen ottaa koira mukaan! Seuraavaksi edessä oleva kilpajuoksu pyöri jo mielessä, kun pari viimeistä keppiä oli jäljellä. Jos minusta näkyy vaan perävalot niin Miinahan ampaisee mun perään, esteet muuttuu ihan sivuseikaksi siinä vaiheessa. Tässä ois varmaan riittänyt vasemman posken näyttäminen (Janitan oppi), mutta todennäköisesti näkyi vaan ponnari.

Kun kerta tykkään juosta niin paljon, niin tottahan olin tuohon takaakiertoon (24) ohjaamassa varmaan metrin päässä esteestä. Miina lähti sujuvasti kiertämään, ja näissä tilanteessa tuntuu kuin hidastusfilmi pyörähtäisi minun osalta käyntiin.... Miina käy sujuvasti kiertämässä esteen ja minä.....j-a-r-r-u-t-a-a-a-a-n  -j-a-a-a   k-ä-ä-ä-n-n-n-y-y-y-n   j-a-a   p-o-n-n-i-i-i-s-s-t-a-a-a-n  itseni uuteen suuntaan (tässä takaisin päin) ja totean olevani ihan helkkarinmoisessa kiireessä taas! Mulla pitäisi olla joku ulkopuolinen valmentaja joka huutaisi kepeillä "LIIKU!!" ja takaakierroilla "JARRUTA". Onneksi nuo loput takaakierrot oli kivoissa kulmissa niin niihin ei isompia ohjauksia tarvittu.

Kylläpä oli opettavaiset treenit ja aika raskaatkin. Jannella ei ollut kello käynnissä niin voi olla että treeniaika hieman venähti siitä 20 minuutista.

Kotiläksynä siis kokoamiset/hyppytreeni siivekkeen ympäri + testiin keppien jälkeen sokkari+pakkovalssi ja tuplasokkari.

Miina Piina

Siiri Sipuli


 P.S. Työt haittaa rankasti kisaamista, mutta seuraavat kisat kuitennii 30.11. vuokkosilla ja sitä seuraavat itsenäisyyspäivänä samassa paikkaa.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Sympaattisen hermoston aktiivisuus

Autonomisella hermostolla tarkoitetaan sileitä lihaksia, sydänlihasta ja rauhasia ohjaavaa järjestelmää. Näiden toimintaa ei voi säädellä tahdonalaisesti, vaan autonomisen hermoston toiminta on pääasiassa reflektorista ja tiedostamatonta. 

Autonominen hermosto jakaantuu anatomisesti ja toiminnallisesti kahteen alaryhmään sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Sympaattinen hermosto parantaa fyysistä suorituskykyä ja aktivoituu erityyppisen stressin aikana ja fyysisesti vaativissa tilanteissa. Parasympaattinen hermosto puolestaan toimii aktiivisesti levon aikana ja stimuloi esimerkiksi ruoansulatuselimistöä.


Sympaattinen hermosto
Suurin osa sympaattisista ganglioista on järjestäytynyt peräkkäin helminauhan tavoin selkärangan kummallekin puolelle, ja muodostavat sympaattiset hermorungot. Sympaattisista ganglioista lähtee hermosyitä kaikkialla elimistössä sijaitseviin kohde-elimiin. Parasympaattisen hermoston hermosyyt lähtevät aivorungosta ja selkäytimen ristijaokkeesta. Yksittäinen parasympaattinen hermosyy voi vaikuttaa vain yhteen kohde elimeen.

Yksinkertaistettuna parasympaattisen hermoston välittäjäaineena toimii asetyylikoliini ja  sympaattisen hermoston välittäjäaineena toimii noradrenaliini. Välittäjäaineet vapautuvat hermosoluista ja niillä on erilaisia vaikutuksia kohde elimissä. Lisäksi lisämunuaisydin vapauttaa pääasiassa adrenaliinia. Parasympaattisen hermoston kohdesolujen reseptorit ovat kytkeytyneet erilaisiin toisiolähetteihin (=laukaisevat solun biologisen vasteen), jotka joko stimuloivat tai estävät kohdesolujen toimintaa. Sympaattisen hermoston puolella noradrenaliinilla ja adrenaliinilla on kahdentyyppisiä reseptoreja. Näiden reseptorien stimulaatio johtaa joko kohdesolujen toiminnan stimuloitumiseen tai estymiseen.

Parasympaattinen hermosto
Sympaattisella ja parasympaattisella hermostolla on yleensä vastakkaiset vaikutukset niissä elimissä, joihin tulee molempia hermosyytyyppejä. Esimerkiksi sydämen sympaattisten hermosyiden stimuloituminen nopeuttaa sykettä, kun taas parasympaattisten syiden stimulaatio hidastaa sitä.  Suoliston silelihastoiminnassa taas toiminnot ovat vastakkaiset, parasympaattiset hermoimpulssit lisäävät sileälihassolujen aktiivisuutta ja sympaattiset hermoimpulssit johtavat seinämälihasten veltostumiseen. Myös niissä elimissä, joihin tulee vain toisia hermosyitä, vaikutus voi olla impulssien vaikutus olla estävä tai kiihdyttävä. Kohde-elinten toimintaa on helpompi säädellä kahden vaikutuksiltaa vastakkaisen hermojärjestelmän kautta. Tätä voi verrata vaikka autoon, kuinka helppoa olisi ajaa autolla ruuhkassa, jos vauhtia pitäisi säädellä ainoastaan kaasupolkimen avulla. Ajosta tulee helpompaa ja turvallisempaa, jos voi käyttää myös jarrupoljinta.

Sympaattisten ganglioiden (helminauhan helmien) välisten yhteyksien vuoksi sympaattisen hermoston aktivoituminen ei vaikuta paikallisesti vain yhteen kohde-elimeen. Lisäksi toimintaa sekoittaa lisämunuaisytimestä erittyvä adrenaliini, joka leviää veren mukana kaikkialle elimistöön. Sympaattinen hermosto toimii yhtenä kokonaisuutena ja sen aktivoituminen valmistaa elimistöä kriisitilanteen kohtaamiseen, "taistele tai pakene".

Esimerkiksi luonnollinen pelko aktivoi sympaattisen hermoston toimimaan täydellä teholla. Sydämen pumppausvoima kasvaa, ihon ja sisäelinten verisuonet supistuvat, jotta luustolihakset saavat enemmän verta. Kun "taistelu" alkaa, lihassupistuksissa muodostuvat kuona-aineet laajentavat edelleen luustolihasten verisuonia, jolloin niihin virtaa vielä enemmän verta. Lisäksi elimistön hapensaanti tehostuu, keuhkoputket laajenevat ja hengitys tihenee. Myös energiansaanti tehostuu, kun glukoosin ja rasvahappojen pitoisuus veressä lisääntyy. Kaikkien näiden reaktioiden tarkoitus on toimittaa luustolihaksille happi- ja ravintoainepitoista verta. Voimakas hikoilu haihduttaa vilkastuneen energia-aineenvaihdunnan tuottamaa ylimääräistä lämpöä. Lisämunuaisten erittämä adrenaliini aktivoi aivorungossa sijaitsevaa aivoverkostoa heristäen tajunnan ja tietoisuudentason äärimmilleen. Näiden prosessien jälkeen elimistö on valmis taisteluun ja jos tappio uhkaa valmis pakenemaan.

Parasympaattinen hermosto pienentään sydämen pumppaustyötä, laskee verenpainetta, vilkastuttaa suoliston peristaltiikkaa ja lisää ruoansulatuskanavan rauhasten eritystoimintaa. Parasympaattinen hermosto ei toimi yhtenä kokonaisuutena, koska sen gangliot (helmet) eivät ole yhteydessä toisiinsa eikä sen yhteydessä ole lisämunuaisen kaltaista umpirauhasta.

Autonomisen hermoston säätelyyn vaikuttaa ajatukset ja tunteet. Autonomiset refleksikeskukset sijaitsevat selkäytimessä, ydinjatkeessa ja hypotalamuksessa. Hypotalamus on autonomisen hermoston ylin säätelykeskus ja se voi vaikuttaa myös muihin autonomisen hermoston keskuksiin. Pelko ja viha kiihdyttävät sympaattisen hermoston toimintaa ja ajatus herkullisesta ateriasta vilkastuttaa ruoansulatuskanavan eritystoimintaa ja peristaltiikkaa parasympaattisten hermoärsykkeiden kautta. Vaikka autonomiseen hermostoon voi vaikuttaa ajatusten ja tunteiden avulla, näiden vaikutusten seuraukset useimmiten eivät tule tietoisuuteen, koska autonomisiin heijastinkaariin kuuluvat aistinsolut eivät lähetä informaatiota aivokuoreen, joka vastaa älyllisistä toiminnoistamme.

Miten tämä kaikki sitten liittyy agilityyn? Yleensähän puhutaan vireystilasta, ja tämä autonomisen hermoston toiminta liittyy olennaisesti siihen. Maanantaina treeneissä havahduin ajattelemaan tätä asiaa. Treenejä oli vetämässä Sanna, joka saa minussa heräämään "flight or fight" -asenteen.  Sanna on aika vaativa kouluttaja ja Sannan treenit on usein sellaisia ettei niistä löysäilemällä selviä. Treeneissä on nopea tempo, joka myös osittain vaikuttaa sympaattisen hermoston aktivoitumiseen. Sanna jo ihmisenä saa pienen paineen aikaiseksi ja viimeistään rataantutustumisessa tajuaa, että saa todella ohjata, liikkua ja taistella tilanteet loppuun. Tunne on melkein "hurmoksellinen", kaikkensa yrittävä ja lopulta äärityytyväinen omaan tekemiseen, kun on tehnyt ja antanut niin paljon kuin voi.

Jotkut viisaat ovat sanoneetkin, että tässä vaiheessa, kun jo aika paljon tätä lajia osaa niin pään sisällä joudutaan tekemään suurin työ. Niin se ainakin tässä minun  (meidän) tapauksessakin näyttäytyy. Jos saisin sympaattisen hermoston aktivoitumaan myös kisatilanteessa niin voisin yltää huippusuorituksiin ja saada itsestäni ja meistä koirakkona kaiken irti. Miten sitten saan itseni tuohon oikeaan taistelufiilikseen? Mitkä ovat kisatilanteessa sympaattisen hermoston aktivointikeinot?

Ei ainakaan tiukalla keskittymisellä, koska se tuntuu tekevän minusta flekmaattisen ja hitaan.Lisäksi persoonana olen löysäilevä ja itseäni säästelevä. Saan puristettua itsestäni kaiken irti tarvittaessa, mutta "alavireisenä" se tuskin onnistuu.

Aloitan tämän asian työstämisen NYT :)


Bjålie, Haug, Sand, Sjaastad & Toverud 1999, Ihminen Fysiologia ja anatomia.

torstai 3. lokakuuta 2013

Agilitymasenusta ja uutta nousua

HSKH:n kisat oli viime viikonloppuna. Kolmosten kisapäivä oli sunnuntai, tuomarina Ritva Herrala. Näihin kisoihin ois tietysti voinut jättää ilmoittamatta, mutta jotenkin nuo oman seuran kisat ja edukkaan ilmomaksut vetää puoleensa.

Aloitin perjantaina töissä yövuorot. Töissä nukuttiin pari-kolme tuntia ja siihen päälle kotona kävin nukkumassa saman verran. Kisapaikalle mennessä olo oli aika nuutunut ja saamaton. Sehän tietää lähellä ylivirittyneisyystilaa olevan koiran kanssa mukavaa tekemistä yhdessä ;)

Rataantutustumisessa luottamus omaan tekemiseen oli ilmeisesti nollassa, koska joka kohtaan suunnittelin valsseja! Mitä hittoa, minähän inhoon valsseja ja normaalisti en tee niitä kuin pakon edessä! Ehkäpä jo tässä vaiheessa ois kannattanut lähtee kotiin..

Eka rata oli hyppäri. Sehän näyttää sujuvan ihan mallikkaasti kepeille saakka, jossa tulee virhe toka vikassa välissä. Ajaudun varmaan liian lähelle keppejä ja videolta näkyy, että olen liian samalla kohtaa ja virhe tulee kun alan jo heiluttelemaan kättäni putkelle ohjaamista varten. Häiriötreeniä kepeille tarvittaisiin ja paljon! Kisoissa tulee ihan liikaa varmisteltua kaikkea ja silläkin on vaikutusta siihen, että sattuu kaikkea ihmeellisyyksiä ja oma sijoittuminen on myöhässä ja pielessä...

Tossa lopussa oli tarkoitus tehdä valssi ennen viimeistä putkea, mutta ajauduin liian lähelle lähtöäkohti menevää hyppyä enkä vaan päässyt sieltä itseni ajoissa ponnistamaan liikkeelle :( Putken ohiveto onnistui, mutta irrottaminen ei. Ja siinä pyllistellessä ja ihmetellessä Miina haki väärän putken pään. Toi menee kyllä niin mun piikkiin :D Video.

+ lähdössä pysyminen
+
+
- turha varmistelu
- keppivirhe
- huono ohjaussuunnittelu

Seuraava rata oli Ritvan agilityrata. Alku oli mielenkiintoinen, kolme hyppyä, jonka jälkeen aa-putki-erottelu, aika pienellä estevälillä edeltävän hyppyyn. Meillä pitäisi olla vahva erottelu, mutta jos ohjaaja valssaa ihan väärään suuntaan ja johdattaa koiransa putkeen aan sijaan niin eipä siinä paljon ole jakoja. Ja näinhän siinä kävi. Mietin eri vaihtoehtoja tähän kohtaan ja olen edelleen sitä mieltä, että jos olisin valssannut hypyn siivekkeen suuntaisesti se olisi ollut loistava ohjaus tähän kohtaan. Tällä kertaa kävi näin.

Puomin kontaktin kanssa mietin, mitä olisi pitänyt tehdä. Miina pysähtyi, mutta vapautti itsensä (ehkä minun liikkeestä). Jo RimAn kisoissa mietin kuuluiko ääni ennen kuin Miina lähti liikkeelle. Nyt oli kyseessä ihan selkeä varastaminen. Seuraavissa kisoissa, jos vapauttaa itsensä niin lähtee radalta sylikyydillä. Nyt on siimaa jo annettu liikaa. Video.

+ kokoominen ja käännös 2.  hypyllä
+ puomin vauhti
- valssin suuntaus
- varastaminen puomilla

Onneksi maanantaina oli treenit jotka meni loistavasti. Jos nekin ois menneet huonosti niin olisin ollut valmis laittamaan hanskat naulaan, sen verran paljon noi sunnuntain kisat otti päähän! Maanantain ratatreenissä oli muutaman pätkä kisaradoista ja keppien hakua niin, että ohjaaja on keppien vastakkaisella puolella, vastaanottamassa koiraa.

Huomenna omatoimitreenit (lasten kanssa). Teemana kontaktit, irtoominen, putkelta oikeaan suuntaan kääntyminen ja tiukka käännös muurilla.


tiistai 24. syyskuuta 2013

RimA:n kisat



Kisarapskaa RimA:n kisoista viime viikon lauantailta. Tuomarina oli Kari Jalonen. En erityisemmin ole hänen radoistaan mitään mieltä. Tuntuu, että hänellä radat vaihtelee, ei varsinaisesti ole urautunut minkään tyyppisiin ratoihin tai sitten kuviota sotkee se, että samassa taloudessa asuu kaksi agilitytuomaria, kumpi näistä sitten loppuviimein niitä ratoja suunnittelee milloinkin.

Yleensä ottaen lauantain radat olivat kivja, eteneviä ja helppoja, ainakin toisille. Joka radalla oli yksi isompi sumppukohta, jossa porukka pyöri ja hyöri rataantutustumisessa hieman pidempään. Lisäksi ansaputkia oli ja Miina niihin hyvin irtoilikin. Noi irtoilut tuli mulle vähän yllätyksenä, pitää ehkä jatkossa kiinnittää myös rataantutustumisissa huomiota näihin ansaviritelmiin.

Ekalla radalla renkaalle pistin kunnolla jarruja ja sehän toimi hyvin. (Riihimäellä ei ole hajoavaa rengasta käytössä.) Esteellä nro 4 aika moni hyppyytti koiran ristiin, mutta ajattelin, että siinä tulee aika paljon vääntöä sille hypylle nro 5. Niin päädyin siivekkeen ympäripyöräytykseen hypyllä 4, jolloin myös hypylle nro 5 sai paremman ja suoremman linjan ja vauhdin aikaisemmin päälle keinulle mentäessä. Mutta Miinan jäädessä selän taa en kunnolla ilmaissut kummalle puolelle minua pitäisi tulla, ja seuraava hyppy hypättiin väärästä suunnasta= HYL.

Sitten päästiinkin rallattelemaan paineettomasti. Keinulla saisi tulla vielä lähemmäs päätyä. Tätä täytyy treeneissä ottaa palkan kanssa. Mutta voi myös olla, että kun niitä tassuja ei vaadita on-offiin niin se todellakin on vaikea koiralle arvioida mikä on se juuri oikea toivottu sijainti.

Aalla tapahtui erikoinen virhe, josta molemmilla meni pasmat sekaisin. Miina vapautti itsensä (joku seniorimestari herrasmies kyllä syytti siitä minua!) ja me molemmat hetken aikaa tuijoteltiin toisiamme mitä nyt kuuluu tehdä?!? En ollut siis varautunut enää näihin loikkavapautumisiin niin en ollut miettinyt etukäteen mitä teen. Toisaalta se tuijottelukin varmaan riitti, pois kantaminen olisi ollut liian suuri rangaistus.

Muurille tein hallitun ja rauhallisen takaaleikkauksen, tästä oon tosi ylpeä! Se oli nimittäin rytmillisesti ihan keskittymistä vaativa homma. Puomi oli upea! Varmaan paras kisapuomi mitä nyt on ollut!


+ nopea ja varma puomi
+ takaaleikkaus muurilla
- aan pomppu
- ohjauksen loppuunviemättömyys (seläntaakse jäänti)

Hyppäri oli ihan täyskatastrofi! Ne ei vaan kerta kaikkiaan sovi meille (Ei varmaan ikinä päästä sm-kisoissa finaaliin, kun ei selvitä hyppäristä ;) ) Anne näki ulkona mut tän radan jälkeen ja ajatteli, että meillä meni rata hyvin, kun olin niin iloisen näköinen. Todellisuudessa tällä radalla lähes kaikki meni pieleen ja mua vaan nauratti.

Eli HYL tuli jo toisella hypyllä, hyppäys väärään suuntaan. Videolta, kun katon niin luulenko tosiaan, että noin pieni tyrkkäys ja noin voimakas oma vastainen liike johdattaa sinisilmän hyppäämään tuon vinottain olevan hypyn takaa – no way!

Tuosta sylkkärikäännöstä oon ylpee! Ne sopii meille kuin nenä päähän! Sitten olikin hyppy ja kepeille meno, ei suinkaan tuonne putkeen minne mun kroppa näyttäää! Samoin kuin keppien jälkeen, oli tarkoitus mennä pituudelle, mutta minkäs teet kun kroppa taas sojottaa kohti putkea. Sorry Miina, nuotit oli jotenkin sekasin! Tämä sama putkiongelma oli todennettavissa viimeksi Samin treeneissä eli paljon treenattavaa vielä putkien kanssa, kumpaan suuntaan pitääkään kääntyä.

Näiden kaikkien häröilujen jälkeen suoran putken jälkeen suoraan eteneminenkään ei onnistu, puhumattakaan back-lap´n rytmityksestä ja sittenhän se muuttuikin siivekkeen ympärikierroksi. Onneksi kuitenkin viimeinen hyppy meni mallikkaasti J Tämän räpellyksen jälkeen ei voinut muuta kuin nauraen palkata koiraa. 


+ sylkkäri
+ hyvä mieli
- huonot ohjaukset
- lentävät ja sinkoilevat kädet, jotka yrittää palastaa väärin suunnatun vartalon


Viimeiselle radalla ei jäänyt kuin parannettavaa. Harmiksi keinua ei ollut radalla :/ Puomi oli taas nopea ja tarkka! Meidän treeni alkaa tuottaa hedelmää myös kisoissa :) Hypyt 4-6 oli tämän radan kimurantimmat. Tuo kuvio pitäisi rakentaa uudestaan ja ajan kanssa miettiä mikä siihen olisi ollut hyvä ratkaisu. Rataantutustumisessa hieman panikoiduin enkä saanut mietyttyä siihen mitään hyvää ja toimivaa. Estevälit oli niukat ja joka osaltaan vaikeutti suunnittelua. Parempi kuitekin ois ollut tehdä siihen keppien läheiselle hypylle siivekkeen kierto kauempaan siivekkeeseen, ristiin hyppy ja jaakotus. Ja muurin palikat tippui taas, tosin tein tosi tiukan valssimerkkauksen ennen muuria.

Kepeille viennin hutiloin, lähdin liikkeelle ennen kuin M oli mennyt sisälle. Pituudelta hyvä ja tiukka käännös. Aa parempi kuin eka radalla, mutta alasmeni hidas. Sokkari auttamattomasti myöhässä, voisko vaikka luottaa, että kyllä se hyppää sen meidän välissä oleva hypyn?!? Sokkarin jälkeen hyppy ja siivekkeenkiertohypylle hyvä kokoaminen, vähän kuitenkin jäykähkö laskeutuminen alas. Tulos siis 10?




+ puomi nopea ja tarkka!
+ pituuden jälkeinen käännös
+ aan vapautuminen sovitusti
- panikoituminen rataantutustumisessa
- ohjauksien myöhästyminen
- muurin palikoiden tippuminen

Tulokset kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Lauantaina HSKH:n kisat Vuokkoset areenalla, Ritva Herrala tuomaroi. Sen jälkeen voitaisiinkin vähän huilia tästä kisaamisesta ja vähän treenailla juttuja kuntoon :)

torstai 12. syyskuuta 2013

Mushin Ilmainen ateria -kampanja



Käykäänhän hakemassa ilmainen Mush Vaisto-ateria (Starter formula 800 g) Mush jälleenmyyjältä. Toimintaohjeet löytyy täältä. Starter formula sopii erityisesti koirille, jotka vaihtavat kuivamuonasta raakaruokaan tai joilla on hitaampi ruoansulatus. Omille koirilleni en ole tätä vielä ehtinyt syöttää, kun vasta eilen pussin kävin hakemassa.





Sen sijaan tätä  Mush Vaisto sika-kana-lammas-ateriaa Siiri ja Miina ovat nyt parina päivänä syöneet. Ostin tämän pussin kokeeksi ja kyllähän nämä noin 25 g painoiset pallerot ovat käteviä ja todella helppoja pienillä koirilla. Huonona puolena näissä on hinta. Tämä pussi maksoi 6 euroa, jolloin kilohinnaksi tulee 7,5e, kun normi 500 g pötköaterioitten kilohinta pyörii 4 euron hujakoilla. Mutta voi olla, että alan pakkasessa yhtä pussia pitämään esimerkiksi matkoja varten. Toinen huonopuoli joka tulee mieleen on allergiset koirat. Näissä kaikissa Vaisto-aterioissa on kolme eri eläintä, jolloin allergisella valikoima suppeutuu.
 


perjantai 6. syyskuuta 2013

Mageeta

Loistavat kontaktitreenit, taas kerran! Mulla on kyllä niiiiiin hyvä mieli yleensä aina kontaktitreenien jälkeen, mutta nyt vielä jotenkin meni kylmät väreet kun kaikki palaset, vire, vauhti, paikka, etäisyys, eteneminen, vapautuminen, oli kohdallaan :))
Viime kisoissa vapautuminen oli liian herkillä ja niin vähän tänäänkin. En kuitenkaan oo tästä yhtään huolissani, koska Miina pysähtyi mutta vapautti itse itsensä aavistuksen ennen minun ääntä.
  
Tänään Aalla ja puomilla piti häiriöstä huolimatta. Keinulla ihan tahallaan härnäsin ja vedin lelua nokan edessä. Ei kestänyt vaan vapautti itsensä keinun kolahtaessa maahan. Rangaistuksena hiljaisuus. Uusi yritys samalla häiriöllä. Miina korjasi virheen, odotti vapautuskäskyn. Hulluna kehuja ja leikkiä :) Ihan mieletön fiilis!

Tässä vaiheessa projektia voin sanoa, että nyt vasta viimeisen vuoden aikana oon ymmärtänyt miten paljon tarvitaan kontaktitreenissä pilkkomista, määrittelyä, toistoja, tahtoa ja halua saada ne täydellisiksi kontakteiksi. Puhe erilaisista kisa- ja treenikontakteista on turhaa. Treenauksen ja johdonmukaisuuden  puutteestahan siinä on kyse, jos koira pysähtyy treeneissä muttei kisoissa. Kontaktitreenissä hetsaus ja kierrosten nostaminen tulee tehdä, jotta koira olisi korkeassa vireessä kuin kisoissa. Ja törkeetä varastamista ei sallita kisoissa kertaakaan vaan ohjaajalla tulee olla pokkaa keskeyttää rata, vaikka olisi nolla alla.

Täydellisiä kontaktisuorituksia edelleen tavoitellaan. Iso harppaus on taas harpattu :)

Mukavaa viikonloppua!

maanantai 2. syyskuuta 2013

Sertiä pukkaa

Kerrankin on jotain kivaa kerrottavaa kisoista ihan tuloksienkin puolella eikä ainaisia jorinoita kontakteista (toki jorisen niistäkin näiden tuloshehkutusten jälkeen ;)).

Miiinan kanssa oltiin kisailemassa eilen Purinalla HAU:n järjestämissä kisoissa. Tuomarina oli Henri Luomala ja Ritva Herrala. Herrasmiesmäisesti Henri tuomaroi ulkoradat ja Ritva sisällä. Ainakin tänään oletettavasti katosta pään päällä oli hyötyä.

Otettiin vaan yks startti, ainut joka oli ulkona. Se Purinan hallin pohja on niin epämääräinen huopasilppu ja kuoppainenkin vielä etten halua mennä sinne nilkkojani testaamaan. Ja kesällähän kuuluu kisata ulkona satoi tai paistoi :)


Ratapiirrustus tässä. Alussa ei mitään ihmeellistä. Hyppy nro 4 otin vastakäsimerkillä ja päällejuoksu tyyppisesti. Putken jälkeen vastakäsi merkiksi, että ylös mennään aalle eikä puomille. Hieman mietitytti miten tulen kerkiämään putken jälkeen ohjaamaan hypyn, koska aalta en juuri etumatkaa pysty saamaan? Hienosti tuo putki heitti kuitenkin koiran ton hypyn oikeelle puolelle niin ei se niin ongelmallinen ollutkaan ja juoksuvaihdit synkkasi. Sini ja Sonic, ja ehkä jotkut muutkin?, ratkaisia tän kohdan niin, että Sini teki sokkarin putken jälkeen ja lähetti Sonicin aalle ja leijeröi puomin. Itselle ei radan reunalla tullut mieleenkään puomin leijeröinti noin yleisellä tasolla, toki eihän se siis olisi ollut meille vaihtoehtokaan, koska kontakteilla tarvitaan niin paljon tukea vielä.

Miina tuli reippaasti aalla alas ja mun mielestä kyllä vapautti itse itsensä ennen kuin mun äänihuulet alkoi värähtelemään. Suu oletettavasti oli jo auki. Hypyn 9 kierrätin ulkokautta. En edes mitannut paljonko pidempi reitti tuli verrattuna siivekkeen ympäri pyöräytykseen. Tässähän ois tietysti ollut saumaa vaikkapa sylkkärille tai sokkari+niistolle. Ulkoreittiä puolustan sillä, että siitä sai paremman linjan hypylle nro 10, josta aika moni minikoira otti kiellon, kun ohjaajat ei liikkuneet tarpeeksi estettä kohti. Tossahan tulee putki ohjaajan reitille niin koira on lähetettävä sille hypylle.

Puomilla Miina tuli lähes loppuun reippaasti hieman piti tassuja järjestellä maahan. Ja taas mun mielestä vapautti ennen kuin ääni kuului... 12 merkkaus välissä kunnon vastaveto ja keinulle. Keinu oli hieno Miinan osalta, jäin hiukan kyllä miettimään oliko keinu "hitaalla" asetuksella, koska tuli niiiiin hitaasti alas (puukeinu). 15 valssimerkkaus, niisto, putkeen. Jätin rataantutustumisessa auki teenkö a) sokkarin ja juoksen nro 18 suorituspuolelle, b) takaaleikkaus ja nro 18 vastakäsimerkkaus ja päälle juoksu. Oisin varmaan ehtinyt siihen sokkariin, jos oisin juossut, mutta jäin taas jotakin haaveilemaan. No edellisellä valinnalla oli sen verran merkitystä että aika moni mini otti kiellon nro 19 putkelta. Todellisuudessa se putken suu ei näkynyt koiralle ollenkaan eli sinne todella piti ohjata ja koiralle loogisempaa myös olisi viimeistä hyppyä ajatellen, että ohjaaja olisi viimeiseen putkeen lähtiessä putken vasemmalla puolella.

Loppu meni siis niin, että takaaleikkaus, vastakäsimerkkaus, pieni vekkaus ja putkeen lähetys. Ja niin kuin loogisesti menee Miinakin kääntyi putken jälkeen oikealle, sille puolelle millä olin sen putkeen mennessä. Onneksi kuitenkin heti hoksasi, että minne ollaan menossa, mutta siinä saattoi tuhraantua juuri ne kriittiset sekunnit :) Tätä rataa ois kiva treeneissä testata eri ohjauksilla.

Miina posettaa palkintojen kanssa
Nolla tuli ja aika riitti kolmanteen sijaan!!!! :D Vauhti ei päätä huimannut etenemä 3,85 m/s. Toki rataprofiilikaan ei ole mikään suoraviivainen. Omat jalat ei kyllä liikkuneet niin vikkelään, kun olisin toivonut. Jotenkin oli tosi tahmeeta juosta, liekö vaikuttanut Miinaankin. Toki voi Miinalla olla väsymystäkin. Kyllähän tässä on tätä aksaa hinkattu taas aika monena päivänä tälläkin viikolla (lyhyitä treenejä tosin). 

Voittoa aina tavoitellaan, mutta ollaan oltu niin syvällä suossa jo aika pitkään, että kyllä nämä  h a r v o i n  saadut nollat, nyt ja pari viikkoa sitten, tuntuu pirun hyvältä! Ykkönen ja kakkonen ei sertiä tarvinneet niin se napsahti meille, koska osallistujia oli juuri sopivasti :)

Sertitilanne näyttää nyt siltä, että agisertejä on kaks kappaletta ja ensimmäisestä tuli vuosi täyteen nyt 25.8.2013. Eli valioitua voidaan vaikkapa heti seuraavissa kisoissa ;) Ensimmäinen hyppyserti saatiin 27.4.2013 eli sen aika on sitten vasta ens vuonna ja se onkin sitten jo uus tarina. Ja nolliakin on kasassa kaks ens vuoden arvokisoja ajatellen :) 

Tulosliuska

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Huipputehiksen ensitreenit ja kootut selitykset kisoista



piti Janne Karstunen. Janne ja Sami Oksa ovat meillä kouluttajina koko syksyn.

Janne oli suunnitellut meille testitreenit. Aikaa otettiin kontakteilla, kepeillä ja serpentiinillä, takaakierroilla ja välistävedoilla. Meiltä ei oo ikinä aiemmin aikoja otettukkaan niin ei ollut mitään käsitystä mihin aikoihin pitäisi päästä. Janne lupasi tehdä tuloksista koosteen ja toivottavasti myös jotain palautetta ajoista.

Kontaktiesteet oli kahden hypyn välissä, hyppy kontakti, hyppy. Kepit samoin oli kahden hypyn välissä. Suoraan takaaleikkauksella ja sokkarilla. Sitten eri kulmista, avo ja umpikulmaan takaaleikkauksella ym. Nää niin sanotusti vaan tehtiin. Kontakteihin en ollut tyytyväinen, Miina ei laskenut tassuja maahan vaan jäi sinne muutaman tassunmitan liian ylös :/ Päästin sen kuitenkin nopealla vapautuksella liikkeelle, kun tässä oli sitä vauhtia tarkoitus kattoa. En tiiä mikä siinä taas oli ongelmana, koska sunnuntaina oli ihan huiput kontaktitreenit eikä yhtään empinyt oikeaa paikkaa... Pitäisi varmaan ihan oikeesti videoida jokainen kontaktitreeni niin voisi jälkikäteen kattoo videolta eroavaisuuksia.

Serpentiinit ym. tehtiin viidellä hypyllä edestakaisin. Serpentiinissä piti mietti minkä ohjauksen tekee siellä viimesellä hypyllä, että pääsee itse vaihtamaan puolta. Optimisti oli suunnitellut sinne sokkarin ja valssin. Realisti ei sitä sinne yllättäen kerenyt tekemään, vaan tilalle tuli joku vastakäden vempautus. Ekalla se ei kovinkaan hyvin onnistunut, mutta seuraavalla kiekalla se oli jo tuttu Miinallekin :)

Seuraavaksi oli takaakierrot, 9 hyppyä takaa. Tässä tulikin joitan virheitä, mutta ei kovinkaan paljoa tarvinnut hinkata. Minä olin tapani mukaan aika myöhässä ja Janne ihmettelikin miten Miina hyppää vaikka oon ihan sen edessä. Me niin tykätään olla lähekkän :))

Oikeen kunnon murheenkryyni oli välistävedot. Jo etukäteen tiesin, että näissä tulee ongelmia. Ongelma on siis se, että en saa Miinaan kontaktia. Se vaan jyskyttää kuin juna ja hyppää hypyn väärään suuntaan. Ja vielä huomattavasti vaikeempi tää oli oikealta vasemmalle päin. Vaikka kuinka monesti homma tyssäsi hypylle nro 8. Janne ohjeen mukaan otin enemmän etäisyyttä esteisiin, että Miinalla olisi enemmän tilaa tulla. Ohjaus oli jotenkin erilaista paluussa. Otin lelun vastakäteen ja homma alkoi toimia eli varmaan jotenkin ohjauksesta tuli jämäkämpää. Lelu taskuun, viimenen yritys, 10 välistävetoa virheettä! Ja niin me tehtiin!!

Hyvillä mielin jäähkälenkille ja kotia (parantelemaan flunssaa).


24.8. oli HSKH:n järjestämän kisat Ojangossa, tuomareina Anne Tammiksalu Virosta ja Mara Salonen. Eka rata oli HSKH:n mestaruusrata. Mestaruus meni ohi muurin palikan pudottua ja sen jälkeen tulikin säätöö, kun aloin analysoimaan tilannetta sen sijaan, että olisin vaikka ohjannut koiraa ;) Rataantutustumisessa vielä Anne K:n kanssa pohdittiin, että jos ei tee mitään niin menee pitkäksi ja jos tekee niin palikka tipahtaa. Anne päästi pitkäksi ja minä pudotutin sen palikan. Anne ja Tico voitti HSKH:n medimestaruuden, onnittelut vielä Annelle ja Ticolle!!! Kuvassa muurin ympäristö. Tältä radalta tulokseksi HYL, koska Miina teki kiellon 7B:llä niin olisi pitänyt hyppyyttää 7A uudelleen. Kontaktit oli loistavat kisaradoiksi!
+ kontaktit (nopeat, oikea pysähtymispaikka)
+ hyvä fiilis
- muurin palikan tippuminen
- analysointi radalla/ keskittymisen herpaantumuminen

Seuraavana oli Maran hyppäri ja sehän oli niin tyypillinen Salosan rata että oksat pois. Hullusta juoksutusta päästä päähän. Olin jo luovuttanut ennen radalle menoa. Jos ois hyvin irtoova koira niin siitä ois voinut selvitä, mutta kun ei ole niin... Ja Miina varman aiti mun tuska, koska ei irronnut sitä vähääkään minkä normaalisti tekee. HYL

Viimeinen rata oli taas Annen käsialaa. Tosi kivaa sujuvaa ja virtaavaa menoa, loistavat kontaktit, mutta keinun jälkeinen elämä tuotti ongelmia. Rataantutustumisessa mietin useampia vaihtoehtoja; päällejuoksu, takaakiertotörkkäys vai sylkkäri. En oikeestaa muista miksi päädyin ensimmäiseen. No kuitenkin, HYL tuli tässä kohtaa.

Kisojen jälkeen kävin testaamassa tämän kohdan sylkkärillä - ja se olis kyllä ollut oikea ohjaus tähän kohtaan. Mulla ei ole mitään tarvetta mennä tekemään pakkovalssia tuohon putkelle vaan riittää kun vetää putkeen ja juoksee itse putken etukauttaa aalle. Miks ihmeessä hyödynnän niin harvoin edessä kääntämistä, kun ne kuitenkin toimii aika hyvin???
+ kontaktit
+ loistavaa menoa
- huono ohjausvalinta




Liedossa järjestettiin tänä vuonna shelttimestaruuskisat ja senpä takia meidänkin Miinan kanssa piti lähteä matkan päähän kisaamaan. Kaksi virallista starttia ja yksi epävirallinen, joka oli shelttimestaruus finaalirata. Finaalirata oli epävirallinen, koska sille pääse osallistumaan karsintaradalta 3-luokkalaisen lisäksi, viisi parasta 1- ja 2-luokkalaista.

Tuomarina oli Norjasta Jan Egil Eide. Tuomarin linja oli hyvin liberaali, aika paljon sai koira pyörähdellä ja empiä ennen kuin käsi nousi kiellon merkiksi. Radassa oli joitain aika pitkiä vientejä, esimerkiksi kepeille. Tässä kohtaa aika monella koiralla oli kepit hukassa ja tuli kyselyä. Miinakaan ei sukkana kepeille mennyt. Rata oli puhdas radan päätyosan putkelle saakka. Suunnittelin niin, että heitän Miinan hypylle ja siitä se sitten juoksee putkeen, jonka suu oli kyllä ihan tyrkyllä. Itse lähden tehokkaasti liikkeelle ja teen sokkarin putken jälkeen ennen puomia. Liian rivakkaan lähdin ilmeisesti Miinan mielestä, sehän säntäsi mun perään. Kielto putkelta. Tulos 5, sillä kuitenkin pääsi sinne finaaliradalle. Video täällä.

Kontaktit tällä radalla;
A hidas, ei tullut loppuun saakka odottelemallakaan
keinu, erinomainen
puomi, empi tassujen paikkaa, sai odotella eikä tullut alas saakka


Seuraava oli Ritva Herralan agirata. Mukavaa menoa ja Miina oli mukavan irtonainen. Ohjaukset muuttui matkalla ihan erilaisiksi mitä olin ajatellut, mutta mikäs siinä kun sekin sujui, lennosta vaihtaminen nimittäin. Kontaktit samanlaista arpomista ja vähän tuli painostusasetelmakin, kun valuin kontaktien ohi ja kumartelin. Nollana kuitenkin läpi ja sijoitus 2. Aika oli sikamaisen huono, mutta menihän tuossa puomilla varmaan 3-4 sekuntia ekstraa odotellessa.. Serti meni sille voittajalle :( Video on täällä.


Viimenen rata oli sitten se epävirallinen shelttimestaruusrata, tuomarina Jan. Harmittavasti keppien aloitusvirhe tuli heti alkuradasta. Enpä oo ehkä ennen onnistunutkaan avokulmasta ohjaamaan eka kepien kiertoo väärältä puolelta... avokulmasta on aina pieni pelko, että lipsahtaa kakkosväliin. Nyt sitten näköjään yliohjasin miinus 1-väliin :o No eipä siinä sitten enää ollut mitään. Aa oli päivän paras, puomi taas... nohhoijaa! Video.