sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Eipä ollut meijän päivä

Asko Jokinen oli tuomaroimassa HSKH:n kisoja Vuokkoset Areenalla 7.10.2012. Medit aloittivat aamulla klo 9. Meidän lähtönumero oli heti alussa 2-4 starttaajana. Odotettavissa oli agirata x 2 ja hyppy x 1. Netistä tutkittuna Askon käsialaa ovat esteiden vähyys radalla, pitkät estevälit, yleinen väljyys ja epäloogiset reitit(?).

Eka rata oli kivan oloinen. Aika monta kohtaa jäi rataantutustumisessa vaiheeseen, enkä ehtinyt työstää niitä ihan loppuun ennen radalle lähtöä. No yllättäen näkyi ohjauksessa etten ihan loppuun joka kohtaa ollut miettinyt. Kuitenkin sain pelasteltua tilanteet niin että nollana saatiin vedettyä keinulle saakka. Miinalla keinu ollut nyt vähän epävarma, kun oon alkanut opettaa sille pysähdyksen ja on-offin siihen. Miina tuli kuitenkin perinteisellä tyylillä ja varmaan poistui keinulta 0,01 sekuntia liian aikasin. Siitäpä napattiin 5. Tuomarin linja tuntui keinulla olevan herkkä eli viitosia napsahteli.  Tulos siis 5, aika 36,78, sij 7. Etenemä 4,49 m/s.Aika oli kolmanneksi nopein.

Toinen rata oli ihan kaameeta säätöä. Jotenkin varmaan taas ite olin jossain muissa aatoksissa ja sitten katos yhteinen rytmi ja sitten olikin jo kaaos päällä. Tällä radalla Miina kääntyi suoran putken jälkeen väärälle puolelle. Kun huomasi olevansa väärällä puolella tuli kiire mun luo ja miten muutenkaan se tilanne ratkaistaan kun tulemalla suorinta reittiä putken oli. HYL oli siis siinä. Sen jälkeen epäröi keinulla, ei oikeestaan halunnut mennä koko keinulle. Muurilla kääntyi kohti ja pientä kompurointia. Sitten suunnattiinkin suorinta tietä maaliin.

Viimeiselle radalle taas kokosin itseni. Mietin, että kun on hyppäri niin ei ainakaan sitä keinua ole. Rataantutustumisessa huomioin, että kepeille viennissä täytyy olla tarkkana etten omalla liikkeellä vie kakkosväliin. No voitte varmaan arvata, että juuri sinne onnistuin Miinan ohjaamaan! Voi kökkö. Tältäkin radalta tuli HYL, tosin en nyt jälkikäteen enää edes muista missä kohtaa.

Pitäiskö treenata enemmän ja kisata vähemmän?

Hallikausi pyörähti käyntiin

Kylläpä taas päivitykset laahaa. Tässäpä juttua 2.10. treeneistä.

Tiistaina 2.10. oli haastajatehisläisten ensimmäiset hallitreenit Vuokkoset areenalla kentällä nro 5. Kouluttajaksi oli saapunut Jenna Caloander. Jenna oli suunnitellut meille 19 esteen radan, jonka teemana oli ohjaajan liikkuminen, tekniikka ja puomin kontakti.



Aluksi Jenna antoi meidän tutustua rataan itsenäisesti. Sen jälkeen esittelimme Jennalle ohjaukset mitä kukin oli suunnitellut. Ja sen jälkeen Jenna kertoi meille miten hän suosittelisi radan ohjaamaan, jotta saataisiin superhyvät  ja pienet käännökset. Siis ”ihan hyvä” ei riittäisi alkuunkaan :)

Jennan selostusten jälkeen ainakin meillä meni maailma ihan uusiksi. Ohjaajana olen varmistelija ja kisatilanteessa pysyttelen mukavuusalueella mahdollisimman paljon. Jennan ehdottamat ohjaukset ei kuulu meidän vahvuusalueisiin.  Treeneissä olen kuitenkin todella avoin kaikelle uudelle ja valmis opettelemaan, siksihän sitä treenataan!

Poimin treeniradasta kaksi erillistä kohtaa, joita käyn seuraavaksi läpi. (Numerointi ei siis ole rataprofiilissa ollut numerointi)

 

Aluksi esteet 1-5. Treeneissä  yleensä lähden miettimään ohjausta niin kuin oltaisiin kisoissa eli mitä me oikeasti osataaan ja mitkä on minun mukavuusalueella olevia ohjauksia ja mitkä ohjaukset sopii koiralle hyvin. Oma suunnitelmani oli, että olisin jäänyt 2. hypyn koiran puolelle ja pyöräyttänyt koiran 2. hypyn vasemman siivekkeen ympäri, 3. hyppy vasemman siivekkeen taakse heitto, 4 yli ohjaus (ohjaaja kulkusuunnassa hypyn oik. puolella), 5. hypyn takaakierto vasen siiveke ja niisto. Tämä kellotettiin 6,1 sek.

Jennan suositus oli; ohjaaja 2. esteen taakse, pakkovalssi, oikealla kädellä yli, vas. kädellä veto, vas. kädellä koiran keilaus 3. taakse, ohjaaja 4. hypyn ohi vasemmalta persjättö (oikea ajoitus), 5. takaakierto niisto. Kello käyntiin. Tällä ohjauksella onnistuttiin saamaan ajaksi 5,6 sek. Puoli sekuntia viiden esteen pätkällä! Huima ero. Vaikka mulla on todella hyvin kroppaansa käyttävä ja todella pienesti kääntyvä medi sheltti niin silti Jennan ehdottamalla ohjauksella saatiin noin paljon aikaa pois. Hienoa, että kellotettiin niin saa aika kiistatonta tietoa eri ohjauksien nopeudesta.

Seuraavassa pätkässä estenumerot 20-25, eniten kiinnitettiin huomiota esteelle 21 ohjaamista. Tavoitteena oli saada aikaan mahdollisimman pieni käännös ja nopean koiran kanssa miten ehtiä ohjaamaan takaakierto esteellä 24.

Olin suunnitellut putken jälkeen vain suhautusta ja heittävää ohjausta hypylle. Tällaisten tyhjyyteen menevien hyppyjen jälkeen Miina kääntyy todella hyvin, mutta hyppää yleensä aika pitkälle eli odotettavissa olisi ollut aika pitkä kaarros. Tätä ohjausta en sitten ikinä toteuttanut vaan siirryin suoraan Jennan suosittelemaan ohjaukseen.

Jenna suositteli putken jälkeen persjättöä (ohjaaja tulee putken oik. puolelle) ja ohjaamaan koiran sylkkärillä hypyn 20 yli niin, että koira kiertää vasemman puoleisen siivekkeen ja saa sen jälkeen suoran linjan kahdelle seuraavalle hypylle. Ohjaajalle sylkkäristä on se etu, että ohjaaja saa paljon etumatkaa. Kun koira on suorittanut esteen 20 niin ohjaaja on jo lähempänä 22 estettä, eikä 24 takaakiertoa ohjaamaan ole mikään kiire. 24-25 putkeen back-lap eli ohjauskäden vaihto hypyllä.

Me ei ehditty perehtyä puomin kontaktityöskentelyyn ollenkaan, kun aikaa meni paljon tuohon sylkkärikohtaan. Sylkkärin opettelen ja opetan koiralleni niin, että pystyn sen myös kisatilanteessa ottamaan mahdollisimman pian käyttöön.

Jenna on ihanan energinen, positiivinen ja vaativa kouluttaja. Koulutuksesta jäi hyvä fiilis ja mieletön noste! Hienot treenit!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Miina fyssarilla ja PALJoN muuta

Varoituksen sana jo heti alkuun. Tästä tulee taas megapitkäpostaus! Kuukauden tapahtumat vuodatan kertaistumalta  :D

Fyssarilla

Keskiviikkona 19.9. oltiin oikein kuutamoajalla fyssari Niina Sorvarin luona. Oltiin takasin kotona vasta klo 23.30! Fyssarilla vierähti aikaa kaks tuntia, mutta tulipahan koko koirus kunnolla käytyä läpi ja hieman käsittelyäkin joutui tekemään. Tavallisia pieniä jumeja siellä sun täällä. Selässä keskivaiheilla suurimman jumit, mutta ei mitään sellaista mikä vaikuttaisi vauhtiin (hidastumiseen?) tai rimojen tiputteluun tai vaisuuteen. Aluksi vaikutti, että myös lanneselässä saattaisi olla jotain, mutta olikin sitten vaan Miinan jännittämistä. Polvista sanoi, että ovat väljät (virallisesti 0/0). 

Käynti onnistui tosi hyvin. Toki alkuun M oli sitä mieltä, että hänelle ainakaan ei täällä tarvitse tehdä mitään ja ainakaan takapuoleen ei tartte mennä koskettelemaan. Lopulta jopa näytti, että vähän nauttikin käsittelystä. :) Eli alan kallistua siihen, että juoksuihin/ juoksujen jälkeiseen aikaan liittyy nää ongelmat. Varaan kuitenkin vielä ajan sille sydänspecialistille niin tehdään se sydänultra jälleen kerran.

Kotiläksyksi saatiin jumppaohjeet 1-2 kertaa päivässä
1. Syvät lihakset
- tönimiset
- jalkojen/ laatikon ylitykset

2. Venytykset
- namitaivutukset kylki, hännäntyvi, takatassu
- Trapetsius
- Selän ojennus
- Lonkkien ojennus, koukistus, pyöritys

Jumpan sai aloittaa perjantaina. Ja tämän lisäksi LAIHIS! Sopii meille molemmille :) Seuraava aika 4 viikon päästä.  Ja hoikempanakin pitäisi mennä :D


BATn kisat

Entäs sitten ne BATn kisat 16.9.? Olin vähän mietteliäänä mennäkö koko kisoihin, kun M oli ollut jotenkin eiomaitsensä. Mietin siis onko se jotenkin tosi pahasti jumissa tms. (Mutta nythän sitten olen selvisi, että ei ole mitään sellaista eli näin jälkikäteen oli ihan ok, että mentiin BATn kisoihin.) Tuomarina oli siis Tuija Kokkonen. Tuija oli tuomarina myös hyvin menneissä HSKHn kisoissa (25.8.). On muuten mun lemppari tuomari tällä hetkellä :) Ihan hyvin on nollia napsittu tän tuomarin radoilla.

Kaikki kolme rataa oli kivoja ja jo heti tutustumisvaiheessa radoista tuli tosi hyvä fiilis. Meidän lähtönumero oli eka, mutta rataantutustumisten aikaan sain kuviot suunniteltua niin hyvin, että ei haitannut ollenkaan lähtee ekana (normisti inhokki lähtöpaikka). No se ehkä hieman haittasi, että ei ollut ketää tuttua mukana tai näköpiirissä niin jouduin pitämään Miinaa rataantutustumisen ajan autossa ja ottamaan sen sieltä, mutta ei sekään isolta ongelmalta sit lopulta tuntunut.

Eka rata oli ihan tehtävissä oleva hyppäri. Kepeille vienti oli samantyylinen kuin HSKH kisoissa oli eli putkesta tullaan sylkkärillä yritin laittaa kepeille. Miina vaan haukkui mulle eikä yhtään halunnut kääntyä käden osoittamaan suuntaan saatika mennä kepeille. Varmaan eka kielto saatiin tästä "keskustelusta" ja sitten mun mielestä nyt jo epätyypillinen virhe eli keppienlopetus kesken. Tätähän joskus oli ongelmaksikin asti, mutta luulin jo että siitä ois päästy :( No kepit alusta. Sitten tippui jossain kohtaa rima ja oma reisi "repesi". En oikeen edes muista missä kohtaa se kävi, mutta semmonen repivä tunne tuli vasempaan reiteen eikä tehnyt enää mieli juosta kovaa. Hölkässäkin vähän tuntuikipua. Great! No eipä mitään, jäähdyttelemään vaan.Tulos siis 15 + yliaikaa 3 sekkaa.

Sen jälkeen armotonta mietintää kannattaako mennä enää seuraavia ratoja juoksentelemaan. Tarkanmarkantyttönä hankala jättää maksettuja startteja käyttämättä. Ja edelleen kun haetaan sitä tuplaa niin sekin oli vielä mahollinen. Itselleni myin asian niin, että käyn ainakin tutustumassa rataan. Vale-emävale-... No toinenkin rata tuntui ihan meidän radalta. (Näin viikko jälkikäteen en muista siitä radasta enää juuri mitään. Tais olla alunhypyt tikapuumaisesti, putki-A-erottelu, helppo kepeille vienti) Tulos oli joka tapauksessa hyvä, nimittäin 0, -7,62 (etenemä 4,22). Aika riitti 3. sijaan. Voin olla tyytyväinen, että pystyin tuotakin vauhtia ohjaamaan. Reisi alkoi olla TODELLA kipeä kävellessäkin.

No nythän se tupla oli edelleen mahdollinen eli menin taas seuraavaan rataan tutustumaan. Anna saapui paikalle, kerroin, että vähän reisi kipeänä,  heitti ilmoille, että en varmaankaan ole enää menossa radalle.... no ainakin käyn tutustumassa. No jos käy tutustumassa ja pystyy vielä hölkkäämään niin juuuuu voi olla menemättä - no ei tod. Anna kuvasi. Onhan toi aika raastavaa katsoa videolta omaa himmailua ja varsinkin kun tietää, että juoksi niin lujaa kun kivulta pystyi. Kolmanneksi viimeisen esteen jälkeen olin suunnitellut valssin. En vaan kertakaikkiaan kivulta pystynyt sitä enää tekemään. Radan jälkeen kävelykin sattui. Kannattiko? Tulos 10, sij 8.


Palkinnot oli muuten tosi hyvät! 20€ Musch-lahjakortti, 10€ Hurtta-lahjakortti ja DumleMix-pussi. Tosin Dumle-pussi tuotti pettymyksen. Pussissa oli niitä tavallisia 20 kpl ja vaan 4 violettia ja 4 tummaa! 

No kuitenkin kasvatettiin taas SM-nollatiliä yhdellä nollalla. Ihan hienosti on kisat lähteneet 3-luokassa käyntiin. 


TopTeam valintatilaisuus

TopTeam pääsykokeissakin pyörähdettiin Liedossa koko perheen voimin 8.9. Tosin minä ja Miina jäätin Lietoon ja muu perhe suuntasi Turkuun N:n kummisetää tervehtimään. Valintatilaisuuteen oli ilmoittautunut 18 miniä, 18 mediä ja 25 maksia. Halliin oli värkätty helpohko rata. Pääasiassa mentiin suoraan ja muutamia käännöksiä. Arvostelussa painoi suoranopeus ja pienet nopeat käännökset sekä kontaktien varmuus. Aikaa otettiin ainakin kahdessa kohtaa;  kokonaisaika ja loppusuora. Jokaisella oli kaksi suoritusta. Eka radan otin aika varmasti, en vedättänyt kovinkaan paljon. Ajattelin hakea tuntumaa ja tehdä nollan alle. Siinä onnistuttiin. Toisella radalla vedätin enemmän ja ainakin yritin ottaa käännökset tiukemmiksi. Puomilla vedätin liikaa, koska Miina teki varmaan päivän komeimman loikan kontaktialueen yli puomin puolestavälistä. Pituushyppääjän aineista :) Kisatilanteessa (eikä kyllä treeneissäkään) meillä ei ole tullut yhtään kontaktivirhettä ja nyt se tulee paikassa, jossa sen ei todellakaan pitäisi tulla.... mutta otan tämän virheen omaan piikkiini. En ole ikinä Miinaa päässyt vedättämään noin kovaa vauhtia puomille. Sillä oli yksinkertaisesti niin kiire mun perään, että se ei voinut pysähtyä ts. pysähtys ei ole niin varma. No eipä mitään, matka jatkui. Oletan, että aika oli parempi tällä toisella radalla. 

Ratasuorituksen jälkeen oli ohjaajien kuntotestit. 30 sekunnin toistotestit. 30 sekunnin ajan kyykkyjä, pari minsaa taukoa, 30 sek ajan selkälihaksia, vatsalihakset ja punnerrukset. Olin ihan tyytyväinen tuloksiini. Kaikki muut oli kiitettävät, mutta vatsat vaan hyvät. Oisin tähän kirjoittanut ne suoritusmäärät, mutta en onnistu sitä pikkulappua löytämään nyt mistään. Kuntotestin jälkeen oli jonkun verran taukoa ja sen jälkeen juokstiin 2 x 300 m. Oli muuten aika tappava matka! Pitäisi osata juosta taktisesti oikein eli ensimmäinen satanen vähän säästellen, seuraava satanen jo lähes täysiä ja viimenen satanen ihan täysiä. Alun juoksin reippaasti, mutta rauhallisesti, sitten kiristin vauhtia (jalat oli jo lähtiessä aika maitohapoilla noiden kyykkäyksien seurauksena) ja viimeinen satanen oli ihan helvetillistä. Ois pitänyt kiristää vauhtia, mutta itsestä tuntui että vauhti vaan hidastuu. Aika oli 1.07. Alle minuutti sanottiin tavoitteksi eli siitä jäin ihan reilusti. Sitten oli hetki palautumista ja uudelleen 300 m. Tää toinen juoksu oli alusta saakka ihan kauheeta ja maali tuntui olevan kaukana! Aika 1.15. Näistä juoksuajoista en osaa sanoa mitään, kun en ole ikinä ennen juossut 300 m matkaa. 

Siinä oli TopTeam testit. Aikaa vierähti ehkä kolme tuntia. Homma oli hyvin järjestetty ja aina pääsi jouhevasti siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Kuntotesteihin meni huomattavasti enemmän aikaa kun ratasuoritukseen. Kuntotestin painoarvo oli vain 10 pistettä. Olisin toivonut, että koirakoira olisi testattu enemmän radalla. Nyt esim. meillä kontaktit onnistui vaan 50% kun puomi ainoana kontaktiesteenä suoritettiin kaks kertaa. 

Meidän pisteet on tässä:

TT Valintatilaisuus 8.9.2012 ohjaaja suoritusaika loppusuora virheet potentiaali fysiikka yhteensä
Miina Eerika Kurkinen-Koskensalmi 29,14 3,53
7 7,5 47,5


Täällä enemmän selostusta paljonko mistäkin ois voinut saada pisteitä. 

Ja kooste valintapisteistä tässä:
Minit:
Nopein virheetönrata: 27,87 sek
Nopein loppusuora: 3,25 sek
Huippupisteet: 88,9 pistettä
Alimmat pisteet joukkueeseen valitulta: 63,7 pistettä
Medit:
Nopein virheetönrata: 26,31 sek
Nopein loppusuora: 2,86 sek
Huippupisteet: 94,5 pistettä
Alimmat pisteet joukkueeseen valitulta: 58,5 pistettä
Maksit:
Nopein virheetönrata: 26,45 sek
Nopein loppusuora: 2,95 sek
Huippupisteet: 91,7 pistettä
Alimmat pisteet joukkueeseen valitulta: 58,6 pistettä


Jäätiin siis 11 pisteen päähän valinnasta, mikä tarkoittaa varmaan ihan älyttömän kauas. Nopeimmalle medikoirakolle hävittiin lähes 3 sekuntia koko radalla ja loppusuorallakin 0,67 sek. Toivon, että meidän vauhti ei ollut parasta mahdollista mihin pystytään, sillä onhan noi sekuntimäärät ihan törkeen isot! Toki noissa käännöksissä annetaan paljon tasoitusta, kun en edelleenkään uskalla Miinalle tarpeeksi aikaisin kertoa, että tän esteen jälkeen muuten käännytään. Pelkään siis edelleen niitä kieltoja joita joskus muinoin tuli miljoonia.

Ovet ei auenneet tällä kertaa. Aika näyttää yritetäänkö joskus vielä uudestaan. Täältä löytyy valitut.
 


Syysskabat.


Syysskaboissa oltiin kisailemassa 2.9. Tuomareina meillä oli kroatialainen Zeljko Gora (saatiin eka nolla 1-luokassa vuosi sitten), ranskalainen jonka nimeä en nyt muista itävaltalainen Hans Fried ja Esa Muotka. En tiiä mistä johtui, mutta oma fiilis oli alunalkaen huono. Liekö sitten vaikuttanut se, että olin edellisinä päivinä miettinyt pääni puhki hakeakko Topteamiin vai olla hakematta. Ja luetellut itselleni miljoona asiaa mitä ei osata riittävän hyvin. Eli voi siis olla, että olin psyykannut itseluottamukseni alas. No joka tapauksessa Goran hyppärillä aloitettiin ulkokentällä. Rataantutustumisesta ei meinannut tulla mitään tolkkua. Mikään ohjaus ei tuntunut hyvältä. Jos mulla menee rataantutustuminen "huonosti" niin ei se kyllä tiedä hyvää suoritusta radallekaan. Videoltapa se näkyy eli varmistelen ja annan siimaa ihan väärissä kohtaa. Hyllymetriä tuli siis taas kasvatettua.

Seuraavaksi siirryttiin halliin sisälle. Tuomarinpuhuttelu oli fiasko. Tuomari puhui saksaa ja tulkki tulkkasi ihan omiaan. En siis itse ymmärrä saksaa juuri ollenkaan, mutta joku kisaajista osasi ja oikoi tulkin käännöksiä . Kenttä oli TOSITOSI pehmeä.(Tuli mieleen yhdet maneesikisat Siilinjärvellä!) No jotenkin tiesin ettei tästäkään radasta tulisi mitään (tosi hyvä asenne lähteä radalle). Kasvattaja saapui katsomaan ja hävetti jo etukäteen ; / Rata lähti erikoisesti niin, että eka este mentiin ikäänkuin takaa. Koiran sai laittaa kuitenkin istumaan kentänpuolelle estettä. Yleensä oon tosi tarkka, että oon saanut lähtöluvan, mutta nyt tapahtui jotain. Olin siis selin tuomariin ja olin Miinan kanssa venkslannut sivulletuloa ym. niin jotenkin ajattelin, että mulla on jo lähtölupa vaan eipä ollutkaan!! Tuomari puhalsi pilliin 2-3 esteen välillä. OMG! Oon aina ihmetellyt miten koiralle voi jäädä panta kaulaan tms. Ja nyt sitten itse lähden ilman lähtölupaa!Toivotaan, että oli ensimmäinen ja viiminen kerta tätä laatua. HYL. Onneksi ois tullut muutenkin hyl. Sehän tästä fiaskokisapäivästä ois vielä puuttunut, että oltais tällä radalla tehty muuten nolla...

No sitten taas ulos Esa Muotkan agiradalle. Tälle radalle oli viritelty putki-puomi ja putki-A -erottelut. Putki-puomi-kepit vierekkäin. No siinä ehkä ne haastekohdat. Eipä osattu putki-puomi-erottelua, HYL-sarja sai jatkoa. Nyt kyllä jo ihan v....ti. Ajoin kisoista suoraan ojankoon opettelemaan kyseisenä päivänä tökkineitä asioita. Putki-puomi erottelu ei aluksi ojangossakaan toiminut sen paremmin eli tämä täytyy ihan oikeesti lisätä treenilistaan kaiken muunkin lisäksi. Netissä haukkuvat syysskabojen ratoja vaikeiksi - allekirjoitan.

Vielä lopuksi, alan olla sitä mieltä, että tarvitsen todella sitä mentaalivalmennusta. Huomaan, että meen kisoihin milloin milläkin mielialalla ja se vaikuttaa ihan älyttömästi näihin kisasuorituksiin. Jotain tarttis tehä!

Huh! Nyt loppu.

P.S. Muistatteko vielä sen puurolautasen jo jäi illalla lattialle? Tilanne seuraavana aamuna;
Luulen, että Siiri on putsannut tän, koska lusikka on nätisti kupissa




perjantai 14. syyskuuta 2012

Ruokavalioon muutosta?

Jo pidemmän aikaa oon miettinyt barffaukseen siirtymistä, mutta en ole ehtinyt siihen perehtyä riittävästi, jotta kokonaan raakaruokaan siirtyminen olisi ollut mahdollista. Siiri ja Miina ovat siis syöneet pääasiassa Bento Kronen herkkisten napulaa ja kotiruokaa toisella aterialla. Jatkuvana ongelmana on kuitenkin ollut Siirin vähäinen veden juonti (kuivuu) ja molemmilla koirilla jatkuva kerjääminen ja nälkä (toki liittyy rotuunkin). Molemmat ovat pieniä (Siiri 5 kg ja Miina 7 kg) niin ruoka-annokset on sen mukaisia. Bento Kronen nappula on aika isoa raekooltaan, niinpä Siirin ruoka-annos on naurettavan pieni, muutama hullu nappula etsii toistaan kupissa. :)

Ajattelin, että voisi perehtyä raakaruokintaan tänä syksynä paremmin ja ainakin lisätä raakaruoan osuutta tyttöjen ruokavaliossa ja kenties vaihtaa siihen kokonaan loppuvuonna. Barffaukseen siirtymistähän suositellaan kertaheitolla, mutta itsestä ainakin tällä hetkellä tuntuu, että se ei ole mahdollista, ainakaan vielä. Raakaruoka mitä olen tytöille ajoittain syöttänyt, lihaisat luut, broilerin siivet, kasvissoseet ym., ovat maistuneet todella hyvin. Raakaruoan syömisessä menee enemmän aikaa kuin nappuloissa ja molemmat ovat tyytyväisemmän ja kylläisemmän oloisia raakaruoka-aterian jälkeen.

Muschilla on Facebookissa näkyvä kampanja, jossa jaetaan ilmaisia Musch Barf Kana-aterioita. Tilasin itselleni koodin, jolla voi hakea ilmaisen pötkön tietyiltä jälleenmyyjiltä. Palailen tähän raakaruoka-asiaan uudestaan myöhemmin.

MUSCH BARF ruokavalion lautasmalli koirille

maanantai 27. elokuuta 2012

Miinalla ongelma

Epähuomiossa A:n puurolautanen (jossa muutama lusikallinen puuroa) jäi minulta olohuoneen lattialle noin klo 22. Laitoin A:n nukkumaan ja touhuilin omiani. Klo 23.20 huomaan Miinan makaavan olohuoneen lattialla (normaalisti nukkuu meidän sängyssä)....

 

Jätin lautasen lattialle. Mikä mahtaa olla tilanne aamulla?




P.S. Miina varasti tänään lounasaikaan keittiönpöydältä N:n hapankorpun, kun oltiin pesemässä käsiä tms. Miina oli ottanut sen pöydältä ja pudottanut lattialle, mutta ei ollut syönyt sitä. Seisoi vaan sen vieressä. Minä nostin sen ja laitoin roskiin..

P.P.S. Kyllä elämä on ihan huippua näiden karvakasojen kanssa :D

sunnuntai 26. elokuuta 2012

OHO!

Mites siinä nyt pääsikään käymään näin??

Oltiin la 25.8. ensimmäisissä 3-luokan kisoissa. Tuomarina Tuija Kokkonen. Huhupuheiden mukaan ei mikään kaikkein helpoimpia ratoja tekevä tuomari. Luulin etten ole tuomaria aiemmin tavannut, mutta blogia kun selasin vähän taaksepäin niin 2.6.2011 löytyi merkintää Tuijasta. Kaksi hyllyä oli tulos. Muistikuvat radoista on, että toisella radalla oli pöytä ja toinen rata alkoi ihmeellisesti kentän keskilinjalta. Videoita ei näistä  suoritteista ole. 

Perjantaina panikoin treeneissä (Siirin mut Miinakin oli tekemässä kisavalmistelutreeniä), että näin unta, että oon tutustumassa 3-luokan rataan ja se on niin vaikea etten keksi siihen sopivia ohjauksia miten sen voisi suorittaa. Jotenkin jännitti aika paljon 3-luokkaan siirtyminen. 

Mutta huoli oli turha, radat oli toki ihan riittävän haastavia, mutta ei siellä mitään ylitsepääsemättömän vaikeeta ollut mihin ei perusohjaus olisi riittänyt. Ja lähdin ohjaamaan ihan entiseen malliin varmistelemalla. 

Kuva: Sirpa Arminen
Tuloksethan oli ihan huikeita! Eka rata oli agirata, Sieltä tuli nolla! Eka kolmosten kisa ja heti nolla! Aan kohdalla aloin miettimään tuleeko nolla? Onneksi en tyrinyt, eihän tommosia saa koskaan ruveta ajattelemaan..... sijoitus 3. 
Jotain mietteitä radasta
- ylivarmistelua ohjauksessa
- pitkät kaarteet, valssit valuu väärään suuntaan
- kontaktit varmat, puomi vois olla nopeempi, mutta stop empimättä oikeeseen kohtaan
- kepit hienot, nenästä veto myöhässä
- ajasta saisi 3-4 sekuntia pois kun saa pitkät ja laakeet hypyt kuriin

Seuraavana oli hyppyrata. Olin jotenkin ite jäässä (varmaan järkyttynyt edellisen radan nollasta). Tuntui tahmeelta jo heti alkupyörityksessä. Keppeillä otan sivuttaisetäisyyttä ja M kirmaa hypyn ohi. En yhtään osannut arvella tutustumisvaiheessa, että keppien jälkeen ois voinut vaikka vastakädellä vähän korjata Miinan linjaa.  Yhteinen rytmi katoaa ja loppuu hylkäykseen. No kasvatettiin hyllytilaa tulevia palkintoja varten ;)
- hienot kepit
- pitkät laakeet hypyt
- missä hidastukset?
- missä ohjaus?

Kuva: Sirpa Arminen
No hyppärin epäonnistumisesta sain itselleni kunnon taistelijafiiliksen. Pystytään parempaan! Seuraava agirata olikin sitten meidän. Hankaliksi kohdiksi arvelin kepeille viennin ja suoranputken jälkeisen takaakierron. Molemmista kohdista selvittiin. Nolla tuli ja aika riitti sijalle 1! Kaupanpäälle saatiin Sert-A!!!!!!!!!!!!! Huikeeta, ensimmäisenä kolmosluokan kisapäivänä. 
- keppisylkkärissä käsi liian korkealla ja rannevempautus puuttuu, lisäksi vasenkäsi liehuu ilmassa
- kepit hienot
- puomin kontakti hidas ja stop tasunmitan väärässä kohtaa (nolla alla, en pystynyt jäädä vaatimaan sitä oikeaan kohtaan!!!)




< hyvät palkinnot >



 Ollaan Miinan kanssa niin paljon tahkottu treenejä ja kisoja ruuhkavuosissa. Ja on ollu niin vaikeeta ja nyt vihdoin ollaan löydetty yhteinen sävel tähän hommaan!! Aivan mahtavaa. Oon kyllä niin onnellinen, etten taivu perinteiseen suomalaiseen vaatimattomuuteen vähättemällä lähiaikojen kisatuloksia. Nih. 

Kisojen viralliset tulokset löytyy täältä
Ja videota löytyy täältä. 

Kiitos taas perhe, kouluttaja, kasvattaja ja treenikaverit. Tiistaina tarjolla treeneissä jotain HYVÄÄÄ!!!

P.S. Myös kasvattaja saapui paikalle. Toimi ainaskin kuvaana, koiran pitelijänä, jäähdyttelijänä ja juottaja sekä henkisenä tukena :) Kiitos Sirpa kun tulit katsomaan meitä!

Voiko näitä kattoo nauramatta?
Åbo

Sainpas!