perjantai 23. huhtikuuta 2010

Huono aura

Pääsiäismaanantaina lähdettiin Kajaanista ajoissa aamupäivällä liikenteeseen, että ehdin illlan agitreeneihin. Nooa oksensi matkalla kaks kertaa syliinsä ja penkkiinsä. Muutama ylimääräinen putsaus- ja vaatteenvaihtostoppi tehtiin. Olin just ehtinyt sanoa, että tää matka on ollut katastrofi, kun auto sammuu kesken ajon moottoritiellä Järvenpään kohdalla. Kivasti sattui ramppi kohdalle ja kurvattiin sinne. Auto ei enää käynnistynyt, soitettiin hinausautoa ja taksia. Loppuunsa oltiin kotona klo 20 jälkeen kotona, eikä enää jostain syytä huvittanut lähtä treenaamaan. Auto on ollut nyt huollossa yli kaks viikkoa. Auto oli eilen jo kasassa, mutta ei edelleenkään käynnisty. No nyt taas purkavat sen ens viikolla ja miettivät mikä siinä vielä on vikana. Iso lasku tulossa, reilusti yli 1000€. Katotaan saahaanko vapuksi auto käyttöön.

Agitreeneissä on Siirin kanssa mennyt ihan kivasti. En tiiä edistytäänkö me Siirin kanssa hirveesti, mutta pääasia on, että meillä on kivaa. Siirin kanssa voisin möllikisoihin osallistua, mutta taitaa mennä toukokuulle, kun tää liikkuminen on paljon hankalampaa ja aikaavievempää ilman autoa. Siiri on oppinut keinun tässä kevään aikana. Vielä ennen joulua aattelin, että Siiri ei opi sitä ikinä, mutta sitten tapahtui jotain reipastumista ja nyt suorittaa keinun ilman hihnaa sujuvasti. Siirin tyylin mukaisesti keinun suoritus ei ole niitä nopeimpia, mutta menee kuitenkin. Uutena juttuna Siirin kanssa treenattiin pari viikkoa sitten saksalaista, ekana namialustalla ja sitten se sujui ilmankin. Pitää ihan muistikirjaan laittaa tää hienous kuvan ja piirrustuksen kanssa. Siiri on saanut vauhtia lisää ja aiheuttaa mulle ajoittain kiirettä mm. valsseissa. Keppejä pitäis kotona treenata ja paljon, mutta kun on laiska emäntä niin kotitreenaus on tosi huonolla tolalla.

Miina onkin koetellut mua sitten parin viime viikon ajan treeneissä. Pari viikkoa sitten kakkosesteella piti tehdä pakkovalssi. Yritin sitä paikallaan ja liikkuvana, mutta ei mennyt Miinan jakeluun. Oltiin sitä niin monesti jo yritetty ja helpotettu, onnistumatta, niin siirryttin radalla eteenpäin. Sitten tuli seuraava ongelma kun yks este oli laitettu 45 cm:n korkeuteen (muut 40 cm). Miina alitti 45 cm esteen ja sen jälkeen alkoi alittaa myös niitä 40 cm aitoja. Laskettiin tätä 45 cm aitaa 5 cm:n välein varmaan 25 cm:n saakka ja Miina menee edelleen ali. Joutu muuten kumartumaan aika paljon :) No loppuun vielä yritettiin ihan helppoakin helpompaan pätkää rimojen ollessa 35 cm ja Miina menee ali. Lopuksi sain sen hyppäämään yhden hypyn ja lopetettiin siihen. Tätä rimojen alittelua ilmeni jo pari viikkoa sitten treenien lopuksi. Edellisen kerran tätä rimojen alitusta on ollut syksyllä.

No sama touhu jatkui tällä viikolla. Radan ekat kolme estettä oli ihan huippu hyvää tekemistä ja sitten alkaa taas tää esteitten alittelu. Nyt esteet oli 40 cm:ssä. Annan kanssa pohdittiin, että Miina ei kestä minun liikettä. Minun liikkuessa sille ehkä tulee liian kiire ja sitten menee ali. Sitten kun se on mennyt yhen esteen ali niin se on tosi vaikee saaha sen jälkeen hyppäämään. Laskettiin taas esteitä viiden sentin välin 25 cm:n saakka ja menee ali. Pöhkö koira. Itellä ei oikein oo ideoita mitä tässä tilanteessa voisi tehdä. Ei sille viitsisi ylimääräisiä estelyrimoja virittää alitusten estämiseksi, koska se tuntuu koiran pakottamiselta. Ei vaikuta mitenkään kipeältä tms. Tosin lonkkia eikä kyynäri ole kuvattu eikä ole ikinä käynyt fyssarilla.

Maanantaina on viimeiset talvitreenit. Sitten treeniryhmät hajoavat, kun osa menee treenaamaan omiin seuroihinsa, mutta onneksi osa jatkaa Hakkilassa myös kesän ajan. Miina siirtyy treenaamaan HSKH:n Annan treeniryhmään ja treenit on jatkossa keskiviikkoisin Ojangossa. Siiri jatkaa entisessä ryhmässään treenikavereinaan Bitti, Nemo ja Sippe. Kiitos treenikavereille talvesta, teijän seurassa on ollut mukava viettää maanantai-illat =)

Täytynee vielä lopuksi mainita, että Onni-beagle oli meillä kyläilemässä perheineen viime viikonloppuna. Onni ja Miina on molemmat tosi ahneita ja himoitsevat lähes kaikkea ruokaa. Niillä pitikin kiirettä, kun toisiaan vahtivat ja tarkkailivat toistensa syömisiä. Yllättäen molemmat viettivät paljon aikaa keittiössä. Välillä Onnin ja Miinan piti vähän ottaa sanallisesti yhteen Siirin toimiessa erotuomarina. Onni kun ei tykkää, jos liian lähelle, iholle, tullaan. Hulinaa ja vilskettä riitti, kun oli kolme koiraa ja kaksi lasta vanhempineen.

Tässäpä viimeaikaisia kuulumisia. Blogia en ole päivittänyt niin usein kuin haluaisin, mutta vuorokaudessa ei tunnut tunnit riittävän kaikkeen mitä haluaisin tehä.